vaan
nyt se on jo eilinen.
ZzzzZzzzZzzzZzzzZzzzZzzzZzzzZzzzZzzzZzzzZzzzZzzzZzzzZzzzKrooh!
Ponnarin tullessa kotiin olin umpiunessa enkä ollut ehtinyt askarrella mitään yllätyksiä! Ponnari ehti jo luulla että Parta on ottanut minut mukaansa töihin kun en ollut eteisessä häntä heiluen vastassa. Kesti hetken könytä sohvalta eteiseen ja menin Ponnaria vastaan silmät ihan sikkurassa ja turkki tirsojen jäljiltä ihan sekaisin.
Köllöttelimme Ponnarin kanssa hetken sohvalla ja sitten sain aktivointipallon jonka sisällä oli herkkuja. Pallon kanssa vierähti melkoisesti aikaa ja koska puuha oli rankkaa, joiduin ottamaan tirsat. Nokosten jälkeen kävin uudella innolla pallon kimppuun ja sain kuin sainkin kaikki namit sieltä ulos! Tupsluurien jälkeen olin täynnä virtaa ja ensin jahtasin häntääni (melko uusi temppu, tämä oli vasta toinen kerta kun tajusin että hei, minussahan on kiinni kiva lelu) ja sitten alkoi viirotuskohtausten viirotuskohtaus. Parran työpöydältä putosi kaiutin ja näyttökin tärisi sen näköisesti että Ponnari pureskeli kynsiään ja jännitti miten käy!
Viirotuskohtaus ei onneksi jatkunut ulkona ja kävimmekin Puolalanpuistossa haistelemassa päivän uutiset ja juorut. Koska puistossa ei ollut ketään sain kirmailla hetken vapaana ja näyttää Ponnarille että osaan tulla kutsusta luokse.
Myöhään illalla lähdimme Ponnarin kanssa Partaa vastaan töihin ja kävimme Mannerheiminpuistossa. Puistossa on se luistelukenttä jonne olen kovin yrittänyt aiemmin päästä leikkimään luistelevien lasten kanssa. Kenttä oli tyhjä ja painelinkin tuulen lailla pitkin poikin kenttää ilman rajoittavaa hihnaa.
Siinäpä se torstai menikin, kävin tosin yöllä vielä Ponnarin kanssa vintissä ja törmäsin pariin naapuriin matkalla. Life is good!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti