vaan
nyt se on jo eilinen.
Olen viime aikoina erikoistunut yllätyksien järjestämiseen Ponnarille. Eilen Parran lähdettyä töihin aloitin kuumeisen etsinnän yllätyksen materiaalin suhteen. Olohuoneen hyllystä löytyi sopiva pahvipaketti ja eikun hommiin!
Ehdin askarrella yllätystä vain reilut kaksi tuntia mutta aika riitti mainiosti. Silppusin pahvilaatikon (sisällön jätin rauhaan)sänkyyni olohuoneeseen ja lähdin etsimään lisää matskua. Olohuoneesta löytyi Parran uuden koneen joku pahvipaketti ja Ponnaria odottikin melkoinen silppumeri jo eteisessä, sain meinaan tuon toisenkin urakan hoidettua.
Ponnarissa on kyllä jotain vikaa, en ymmärrä miksi aikaansaannokseni pitää heti kerätä pois lattialta? Pieni kaaos olisi paljon parempi, Partakin on sitä mieltä! Nyt Parta ja Ponnari pohtivat päät sauhuten miksi teen tihutöitä yksin ollessani. Ja minähän olen tosi vähän yksin, korkeintaan 4 tuntia päivässä, yleensä kyllä vähemmän. Eroahdistus on vilahdellut Parran ja Ponnarin puheissa, kärsin ilmeisesti sellaisesta. Saattaa olla, että reviirini pienenee taas pelkkään keittiöön ja operaatio Bye bye eroahdistus alkaa. Onneksi Parralla on koko viikonloppu vapaata, Ponnarilla samoin.
Illalla seurailin Ponnarin sormea pitkin kämppää ja ulkona harjoittelimme sivulle ja viereen komentoja.
Aamuyöllä herätin Parran viemään minut ulos, vatsani ei ole vieläkään ihan kunnossa ja nestetasapainokin lienee hiukan vinksallaan vielä. Yöllisen ulkoilun jälkeen Parta ja Ponnari olivat ihan virkeitä ja katsoivat elokuvan Turner & Hooch eli Turner ja Täystuho.
Elokuvassa on hienosti kuvattu miten koira horjuttaa pedantimmankin ihmisen maailmaa ja opettaa liian siivousintoiset (en nyt mainitse nimiä mutta tämä tarkoittaa Ponnaria)ihmiset hyväksymään pientä kaaosta elämäänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti