Laventelilullan ensimmäinen asukas oli Bullgrin's Hint Of Respect eli Unto, Untamo Unikamelinakin tunnettu brindle bullmastiffiuros, joka oli uskomattoman kekseliäs kultakimpale ja hurmuri, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Unton jälkeen tiluksille muutti rokkistara Skotlannin nummilta, Ardhub Lemmy Bee Toogood, kavereiden kesken Lemmy. Laskelmoiva, hurmaava ja älykäs mies jonka punaista rintaa koristi valkoinen L-kirjain. Hoitopoikasena täällä asui Ardhub Glenfiddich eli Angus eli Masa Pallopää. Hurmaava hölmö joka liikkui kuin rasvattu salama.
Nyt täällä huseeraa Bullgrin's Soul Animal eli Otso. Tunnetaan myös nimillä Herra Tiikerihai, Pikku-Piraija tai Piri-Ritari, riippuu päivästä ja kellonajasta mitä nimeä käytetään. Tarkkaavainen, reipas, rasavilli ja hurmaava brindle pakkaus joka on syntynyt bensaa suonissaan.

lauantai 21. helmikuuta 2009

Perjantaina päiväsaikaan, Jane kävi kylässä.

Se päivä oli sosiaalinen
vaan
nyt se on jo eilinen.

Parta ja Ponnari menivät molemmat perjantaina aamuksi töihin niinpä jäin yksikseni kotimieheksi. Minulle oli kuitenkin järjestetty seuraneidiksi Janetski ja järjestin tietenkin pienen yllätyksen Janelle, eihän vieraita sovi unohtaa. Perjantain tuhot jäivät pieneksi, söin hyllystä yhden Glorian ruoka ja viini-lehden ja levittelin muita papereita hiukan ympäriinsä. Kävimme Janen kanssa ulkona, sain ruokaa ja rapsutuksiakin. Loppupäiväksi jäin kiltisti keittiöön odottamaan Parran kotiutumista. Heti kun Parta tuli kotiin, lähdimme hakemaan Ponnaria töistä ja hurautimme autolla Nakkilaan. Juu-u, sain nakkeja :)
Nakkilasta menimme koirapuistoon ja sain juosta taas tuulen lailla! Parta piiloutui puistossa olevaan metsikköön mutta se ei minua haitannut, olen tosi hyvä löytämään piilotettuja juttuja. Leikin hiukan liukuvalaitaista sivutaklaajaa kun juoksin Ponnarin luo täyttä laukkaa ja unohdin kaartaa sivuun. Juoksin suoraan päin Ponnarin jälkoja, pääni törmäsi vasempaan polveen ja loppu osa minusta mäiskähti oikeaan polveen. Ponnari kupsahti maahan kuin keila ja minä hyökkäsin pussaamaan Ponnarin naaman ihan märäksi. Harmi ettei Parralla ollut kameraa!
Illalla Ponnari antoi minulle vanhan leluni, tyhjän Mr. Max pullon! 5 litran pullo on yksi lempileluistani, en saa leikkiä sillä yhtään niin usein kuin haluaisin. Minusta ja Maxista lähtee meinaan sellainen meteli, että se kuuluu varmasti naapuriin asti.
Se perjantain hommista!

Ei kommentteja: