Jalassani oleva patti poistettiin maanantaina ja nyt olen taas tötteröpäinen uffomies hetken aikaa.
Haimme Parran kanssa Ponnarin töistä maanantaina puoli yhdeltä ja ajoimme Raision KoiraKissaklinikalle. Yhden aikaan sain isolla neulalla esilääkkeen jalkaan, enkä taaskaan huomannut kun neula sujahti nahkaani. Parta ohjasi minut makaamaan lattialla olevan alustan päälle odottamaan kyytiä unimaahan. Rauhoituin melko nopeasti kun Parta oli lattialla vieressäni ja silitti minua. Pian silmäni lupsahtivat kiinni enkä jaksanut enää millään avata niitä. Kuulin kuitenkin että ovi aukesi ja sisään tuli hoitaja hakemaan minua leikkaussaliin. Sen verran minussa oli virtaa että jaksoin heiluttaa hoitsulle häntääni. En normaalilla nopeudella mutta heilutin kuitenkin.
Illalla seiskan aikaan Parta ja Ponnari hakivat minut kotiin klinikalta. Leikkaus meni hyvin ja koepala lähti Helsinkiin tutkittavaksi. Olin kuulemma ollut heiluttamatta häntääni leikkauksen ajan mutta heti kun nukutus alkoi hälvetä, olin aloittanut tunnusmerkikseni muodostuneen hännän heilutuksen kaikille ohikulkijoille. Kun hoitaja talutti minua heräämöstä pois, niin kävelyni ei ollut kovin vakaata ja törmäilinkin tötteröpäänä päin ovea ja Ponnarin jalkoja. Parta haki auton ihan oven eteen koska ulkona satoi inhasti vettä ja vesisade ottaa minua päähän terveenäkin. Ponnari nappasi minut syliin ja kantoi autoon koska oloni oli hutera, kävely epävarmaa ja jalkaankin sattui. Kantopalvelu toimi vielä automatkan jälkeenkin ja rötkötin sylissä sisälle kotiin asti. Kotona kiipesin heti sohvalle nukkuman kylki kiinni Ponnarin jalassa ja pää vielä lääkkeistä sekaisin. Aikamoinen reissu. Nyt takajalkaani koristaa melkoisen katu-uskottava ja äijämäinen tikkijono :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti