Yhtenä lauantaina kun olin Ponnarin kanssa pihalla tiellemme huristeli yllätys. Tai minulle se oli yllätys, Ponnarille ei. Pihaan kaarsi tutun näköinen auto ja autosta tupsahti ulos Viivi ja hämärästi tutun näköinen mies. Mies oli pentuajalta tuttu Lassi ja hetkellisen kauempaa tuijottelun jälkeen kirmasin tervehtimään tulijoita. Tyypeillä oli mukana myös Junnu ja yhdessä lähdimme kohti Huhtalan tilaa. Paikka ja sen asukit olivat yhden kyläreissun verran tuttuja ja autosta päästyäni loikin heti tervehtimään Eemeli-pässiä ja lampaita, Adalmiinaa ja Lambia. Bää-bäiden jälkeen kävin turpailemassa hevosten, Maken ja Eetun, kanssa. Ja söin hiukan poikien tuottamaa lounasta koska se nyt vaan on niin herkkua. Piipahdimme sisätiloissakin mutta siitä ei paljoa raportoitavaa koska kaikki jännä tapahtuu ulkona. Lähdimme päiväkävelylle ja kokoonpanossa oli 5 aikuista, 1 taapero, 2 hevosta, 2 isoa bullmastiffia, 1 pieni bullmastiffi, lastenrattaat ja ajokärryt. Bäät jäivät aitaukseen. Siellä sitä painettiin menemään niin että lumi pölisi. Onneksi heppaeläimet olivat mukana, ei päässyt tulemaan nälkä kun kanttiinit toimittivat lämpöistä herkuteltavaa.Kävelimme läheiselle pellolle ja siellä Viivi uskaltautui hevosen selkään Hessun oivia neuvoja tarkasti totellen. Talon isäntä ajeli kärryillä ja Viivi oli ratsailla kuin vanha tekijä. Taapero, Lassi, Ponnari, Junnu ja meitsi toimi yleisönä nelistäville tyypeille ja taapero otti torkut. Kotvasen kuluttua lähdimme paluumatkalle oudon retkueemme kanssa ja koska olin silloin vielä ihan nappula, alkoi matkanteko hiukan väsyttää mutta urheasti hyppelin ihan omin jaloin koko matkan. Huhtalaan palattuamme piti tehdä kaikkia askareita mutta minä menin suoraan talliin syömään. Hiukan heinää ja tiedätte kyllä mitä. Sisälle taloon päästyäni otin aimo huikat vettä ja kömmin tuvan sohvalle ottamaan pienet unet. Unien jälkeen olikin taas virtaa ja pistin Viljon kanssa hiukan ranttaliksi. Onneksi Voljo oli kärsivällinen isäntä ja jaksoi hyvin tällaisen rasittavan nappulan hötköilyä. Olipas reissu ja kotona maistuikin ruoka ja uni paremmin kuin hyvin. Eikä tullut Huhtalaan vieläkään porttikieltoa. On ne vaan kärsivällistä sakkia. Tuskin maltan odottaa seuraavaa visiittiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti