Taaskin mailla

Taas koitti lauantai ja Ponnarin vapaa. Nakattiin Parta töihin ja lähdettiin pienelle retkelle, määränpää meitsille tuntematon. Ajomatka hurahti nopeasti ja kun pääsimme perille, sielläpä odottikin iloinen yllätys; Piskuinen Hilma, Hilman äiti Weda ja tyttöjen ihminen Sanna. Ensin piti hiukan tutustua tiluksiin ja sitten alkoikin tuntikausien rymyäminen Hilman kanssa. Painelimme metsään telmimään ja siellä sitä laitettiin lumi pöllyämään ja tanner tömisemään. Hiukanko hienoa kun saa laittaa menemään ihan täysillä oman kokoisen leikkikaverin kanssa. Hilma on minua vaan ihan pikkiriikkisen vanhempi mutta hyvin likka pisti meitsin ruotuun. Metsässä reuhaamisen jälkeen siirryimme sisätiloihin ja ihan ekaksi suunnistin keittiöön tyttjen ruokakupeille ja aloin päättäväisesti tyhjentää niitä. Sanna oli tilanteen tasalla ja suureksi harmiksi kupit nousivat ulottumattomiini. Koska ruokarosmoilu torpattiin ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa riekkumista Hilman kanssa. Fiksuna likkana Weda käpertyi sohvalle katselemaan sitä hullunmyllyä minkä kaksi keskivertoa villimpää kakaraa saa aikaan. Kolme tuntia taisimme jatkaa ennen kuin piti ottaa hetken välilepo. Puolen tunnin lepäilyn jälkeen virtaa riitti taas ja siirryimmekin ulos aitaukseen purkamaan energiaa.
Kun ihmisille tuli vilu, siirryimme takaisin sisälle ja jossain kohtaa päivän kääntyessä illaksi, maltoimme hiukan rauhoittua ja aloimme järsiä luita. Ongelma oli vaan siinä, että Hilman mielestä juuri se luu, joka oli jollain muulla työn alla, oli aina paras ja se oli saatava. Luiden vaihtorinki toimikin kiivaana mutta onneksi jokaiselle löytyi aina joku pureskeltava juttu. Siinä se hurahti kuulkaa koko päivä, leikkiessä ja painiessa. Ponnari ei ollut tajunnut ottaa meitsille päiväruokaa mukaan mutta onneksi Hilma tarjosi päivällisen. Lähdimme kotiin vasta iltamyöhään ja paluumatkalla koukkasimme Parran töistä ja ajaa hurautimme kotiin koko porukka. Jotkut tekevät 10 tunnin työvuoron, toiset vetävät 10 tuntiset leikkitreffit ja kolmannet 10 tunnin kahvitreffit. Jokaiselle makunsa mukaan :) Kovasti Ponnari yritti räpsiä kuviakin mutta onnistumisprosentti oli huono. Ainoa hyvä kuva on talon kissasta joka on nimeltään muuten Kissa.