Referaatti

Kun tuo kirjuri on joko tosi laiska tai muuten vaan aikaansaamaton niin jospa nyt koitettaisiin saada aikaan joku referaatti kuluneista viikoista. Huomautettakoon nyt että referointi ei kuulu Ponnarin vahvuuksiin mutta koitetaan.

Olin Parran kaverin, Saulin, luona yksi lauantai. Leikkikaverina oli labbispoika Oku. Päivän mittaan Parta sai muutaman videon joissa meno oli melkoisen villiä ja äänekästä. Ekat 4 tuntia painimme vaan menemään ja haukkumaan, sitten oli pakko ottaa pienet välilevot. Ja lepohetken jälkeen meno jatkui.. Aika pitkämielisiä nuo Okun porukat, en saanut sinnekään porttikieltoa :) Ja tosi hyvää palvelua muuten leikkipaikassa; Meitsi haettiin Parralta töistä ja palautettiin samaan paikkaan. Olin muuten aika väsynyt retken jälkeen ja kotona uni maistui.

 

Pari kertaa olen käynyt Ponnarin töissä viihdyttämässä ihmisiä ja ollut rapsuteltavana. Siellä käyttäydyin tosi reippaasti mutten yhtään hulinoiden ja saan kuulemma mennä mieluusti ihan koska vaan uudestaan. Enkä pissannut edes sisälle, aika hyvin suoriuduttu! Käyntien välillä ei ollut montaa viikkoa väliä mutta ihmiset miettivät onko Ponnari sotkenut ruokaani jotain Substralia kun kasvan ihan kohisemalla. No ei kyllä ole, ihan pelkkää nappulaa on ruokakupissa ollut.
Eläinlääkärillä olen ollut kahdesti ihan lyhyen ajan sisällä ja se se vasta hauska paikka on. Pöytä laskeutuu alas niin että siihen on helppo loikata ja sitten pöydän kyydissä pääsee yläilmoihin pussailemaan lääkäriä. Ekalla käynnillä lääkäriä huoletti josko mahdan säikähtää sitä pöytää mutta höpö höpö. Loikkasin reippaasti häntää heiluttaen pöydälle ja nuolaisin lekuria. Sain jonkun piikin niskanahkaan mutta en edes huomannut sitä, olin niin keskittynyt lääkärin antamaan namiin. Kovasti sain kehuja reippaudesta, kiiltävästä turkista, tarkkaavaisuudesta ja rauhallisuudesta. Tosin rauhallinen poistettiin lausunnosta kun pääsin takaisin maahan ja aloin tutkia lääkärin huonetta. Jos nyt yksi roskis kaatui ja tuoli meni päin seinää niin ei kai se vielä remuamista ole?
Toisella käynnillä oli melkein sama koreografia paitsi että pöytää ei tarvinnut laskea niin alas kuin ekalla käynnillä. Lääkäri hyppäytti meitsin pöydälle muutaman kerran, oli kuulemma kiva katsoa niin joustavasti ja nätisti hyppäävää koiraa. Kehuja ropisi taas ja lääkäri jää innolla odottamaan kuinka hieno poika minusta oikein tuleekaan. Mikäs tässä ollessa kun naiset kehuvat ja antavat nameja.
Kotona on harjoiteltu istumista, maahan menoa, jättämistä, irti päästämistä ja sitä, etten purisi ihmisiä. Välillä kun meno yltyy ihan vallattomaksi niin hampaat iskeytyvät ihan vahingossa ihmisiin ja kun tuloksena on reaktio, vallattomuus eskaloituu ja hullunmylly on valmis. Elettyjen viikkojen myötä itsehillintä on hiukan parantunut mutta aika usein Ponnari päästelee ärräpäitä kun naskalihampaat osuvat ihoon.

Kävin yhtenä päivänä Ponnarin kanssa leikkitreffeillä reilun vuoden ikäisen kääpiöpinserin luona. Oli siellä joku ihminenkin mutta meitsiä kiinnosti pinserityttö Rusalka paljon enemmän kuin se Ponnarin ystävä T. Rusalkan kanssa laitoimme hulinoiden sisällä ja ulkona monta tuntia, otimme pienet levot, söimme hyvin ja hulinoimme hiukan lisää. Paljastin sisäisen laulajani kun T alkoi soittaa pianoa ja pistin hiukan ulvoen melkein tahdissa.

Ystävänpäivänä Ponnari kävi vaikka missä ja meitsikin pääsi osallistumaan muutamaan rientoon. Parhaat kemut olivat Minskin luona, siellä kävimme juhlimassa Sannin 2-vuotissynttäreitä. Minski ja Nakkilan emäntä olivat leiponeet koirankeksejä ja muitakin herkkuja oli tarjolla. Itse synttärisankari on hiukan sitä mieltä että olen turhan innokas, äänekäs ja rasittava. Nyt kun sohva ei tarjoa enää turvapaikkaa Sannille, meitsi loikkaa sinne meinaan leikiten, oli Sannilla melko kova komentaminen. Mutta ei porttikieltoa sinnekään vaikka pissata lirauttelin lattialle.