Juhannus meni leppoisasti hyvässä seurassa auringonpaisteesta nauttien. Tai no, ne nauttivat ketkä nauttivat, me loikoilimme suurimman osan ajasta Saimin kanssa varjossa. Lupaus juhannusherkuista piti ja nautiskelimmekin Saimin kanssa joka ilta yhdet grillimakkarat. Tätä ei kyllä kerrota Sadulle :)
Minnan ranchi on peltojen keskellä ja sopivasti toinen pelloista oli kynitty puhtaaksi rehuista joten emme aiheuttaneet vahinkoa käyttäessämme peltoa ulkoilutarkoituksiin. Pellon reunassa nökötti rivi hassuja valkoisia tötteröitä, rehupaaleiksi nuo taisivat niitä kutsua. Pakkohan ne paalit oli joka ohikulkumatkalla merkata omin merkein. Muutenkin meillä oli Saimin kanssa melkoinen työ merkitä tontin rajat mutta suoriuduimme hommasta hyvin eikä pitäisi olla nyt kenellekään naapuruston koiralle epäselvää keiden reviiriä Minskin ranchi on.
Juhannuksen ainoa riesa olivat paarmat. Ihan kamalia otuksia jotka eivät millään jättäneet meitä rauhaan. Kun meillä Saimin kanssa meni tarpeeksi hermo noihin ötököihin, niin aloimme napsia niitä kiinni ja tässäkin koettiin onnistumisia. Ollaan me vaan taitavia! Paukamilta ei kuitenkaan säästytty ja meitsillä olikin aika iso plotti ihan silmän vieressä ja jaloista niitä löytyi useita. Yöks!
Hyvää ruokaa, pihalla loikoilua ja vapaana juoksemista, siinä on juhannus pähkinänkuoressa. Ei pöllömpää!
Eilen ajelimme kotiin päin ja haikaillen jäi katsomaan kun jätimme Minskin ja Saimin pois kyydistä. No, joskos tässä vielä pääsisi treffeille Saimin kanssa kun tyttö majailee Minskilässä.
Minnan ranchi on peltojen keskellä ja sopivasti toinen pelloista oli kynitty puhtaaksi rehuista joten emme aiheuttaneet vahinkoa käyttäessämme peltoa ulkoilutarkoituksiin. Pellon reunassa nökötti rivi hassuja valkoisia tötteröitä, rehupaaleiksi nuo taisivat niitä kutsua. Pakkohan ne paalit oli joka ohikulkumatkalla merkata omin merkein. Muutenkin meillä oli Saimin kanssa melkoinen työ merkitä tontin rajat mutta suoriuduimme hommasta hyvin eikä pitäisi olla nyt kenellekään naapuruston koiralle epäselvää keiden reviiriä Minskin ranchi on.
Juhannuksen ainoa riesa olivat paarmat. Ihan kamalia otuksia jotka eivät millään jättäneet meitä rauhaan. Kun meillä Saimin kanssa meni tarpeeksi hermo noihin ötököihin, niin aloimme napsia niitä kiinni ja tässäkin koettiin onnistumisia. Ollaan me vaan taitavia! Paukamilta ei kuitenkaan säästytty ja meitsillä olikin aika iso plotti ihan silmän vieressä ja jaloista niitä löytyi useita. Yöks!
Hyvää ruokaa, pihalla loikoilua ja vapaana juoksemista, siinä on juhannus pähkinänkuoressa. Ei pöllömpää!
Eilen ajelimme kotiin päin ja haikaillen jäi katsomaan kun jätimme Minskin ja Saimin pois kyydistä. No, joskos tässä vielä pääsisi treffeille Saimin kanssa kun tyttö majailee Minskilässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti