Laventelilullan ensimmäinen asukas oli Bullgrin's Hint Of Respect eli Unto, Untamo Unikamelinakin tunnettu brindle bullmastiffiuros, joka oli uskomattoman kekseliäs kultakimpale ja hurmuri, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Unton jälkeen tiluksille muutti rokkistara Skotlannin nummilta, Ardhub Lemmy Bee Toogood, kavereiden kesken Lemmy. Laskelmoiva, hurmaava ja älykäs mies jonka punaista rintaa koristi valkoinen L-kirjain. Hoitopoikasena täällä asui Ardhub Glenfiddich eli Angus eli Masa Pallopää. Hurmaava hölmö joka liikkui kuin rasvattu salama.
Nyt täällä huseeraa Bullgrin's Soul Animal eli Otso. Tunnetaan myös nimillä Herra Tiikerihai, Pikku-Piraija tai Piri-Ritari, riippuu päivästä ja kellonajasta mitä nimeä käytetään. Tarkkaavainen, reipas, rasavilli ja hurmaava brindle pakkaus joka on syntynyt bensaa suonissaan.

maanantai 14. toukokuuta 2012

Oveluuden loppu

Meitsiltä on nykyisin evätty pääsy makkariin kokonaan ja sekös hiukan ärsyttää. Onneksi kekseliäs kaveri selviytyy tilanteesta sillä, että yksin kotona ollessaan avaa suljetun oven ja sujahtaa sänkyyn nukkumaan. Ponnari on muutaman kerran ihmetellyt avonaista makuuhuoneen ovea ja luullut että Parta on unohtanut laittaa oven kiinni. Nyt jäin kuitenkin kiinni itse teossa ja juoneni paljastui. Olisi pitänyt olla hiukan valppaampana ja tulla makkarista ajoissa pois eikä juosta viime tipassa, Ponnarin jo tupsahtaessa eteiseen… Ulkona on ollut yhtä juhlaa sillä harva se päivä olen onnistunut löytämään heinikosta, ojasta tai puiden keskeltä tennispallon. En tiedä kenen pallotykki noita reitilleni ampuu mutta en kyllä valita asiasta. Pallot ovat ehkä maailman siisteimpiä leluja! Hiekkakentällä oli yhtenä päivänä pari poikaa pelaamassa jalkapalloa ja täytyy sanoa, että en millään meinannut ymmärtää miksen saa juosta tuohon peliin mukaan. Seurasin palloilijoita silmä kovana ja tein pari hienoa loikkaa kentän suuntaan mutta Ponnari oli jostain syystä päättänyt, että menemme eri suuntaan. Hiukan mälsää mutta onneksi kotona sain mennä pallon kanssa hirveää rallia yksikseni.
Masa Mainiolla oli viime viikolla hiukan hankaluuksia lähteä ulos kun satoi vettä. Ponnari ei ollut tajunnut laittaa hoitolaisen mukaan sadetakkia ja Masaa inhottaa tehdä asioitaan kun ruoho on märkää, naamaan sataa ja tassut kastuu. Ponnari toimitti sadetakin Minskilään perjantaina ja hyvä niin, viikonloppuna tuli meinaan moneen otteeseen vettä. On sitten Minskillä hiukan helpompaa ulkoiluttaa sadetta inhoavaa kaveria. Sadesää on tosi outo juttu, Masahan ei sateella kävele nurmikolla tai heinässä vaan tyyppi pitää tassunsa tiukasti jalkakäytävällä tai asvaltilla. Vesilammikotkin Masa kiertää kaukaa mutta annas olla kun tulee isompi oja, järvi tai meri. Niissä kaveri kyllä plutikoi mielellään. Meitsiä taas ei haittaa märkä heinä, vesilammikko tai naamaa piiskaava sade mutta isompiin vesiin kieltäydyn kohteliaasti menemästä. Ei tuo kovin loogista taida olla, kumpaisenkaan käytös.

Ei kommentteja: