Keskiviikkona oli ulkoilujen puolesta mitä mainioin päivä.
Aamukävelyllä törmäsimme Ponnarin kanssa naapuritalon tyttöihin Nitaan ja Pimuun omistajansa kanssa ja pääsin hiukan vaihtamaan kuulumisia typyjen kanssa. Ponnarin kotiuduttua töistä lähdimme päivälenkille ja ketkäs ne siellä ulkona olivat, elleivät aamuiset tytöt. Lähdimme koko konkkaronkka kulkemaan samaan suuntaan ja meitsilläpä olikin kaunista tyttöseuraa koko kävelyn ajan. Päästyämme typyjen kotitalolle jäimme vielä hetkeksi peuhaamaan nurmikolle kun Ponnari ja typyjen omistaja juoruilivat jostain meitä kiinnostamattomista jutuista. Pimulla on juoksut alkamassa eli hetken päästä ei tuollaisesta treffailusta tule mitään, nytkin olin jo kiipeämässä Pimun selkään pari kertaa mutta elohiiren vilkas ja pantterin nopea Pimu loikkasi pois alta. Meitsihän ei normaalisti kuolaa juuri lainkaan mutta viime kerrat olen ollut melkoiset jojot suupielissä kun olen törmännyt Pimuun…
Pieni arvausleikki koskee tervettä koiraa ja raakaa ulkofilettä.
Moniko koira pudottaa saamansa ulkofileen palan lattialle ja kävelee pois saaliinsa luota?
Ainakin yksi, nimittäin Masa Pallopää, kulinaristinen kronkeli.
Parta vei Masalle herkkuja käydessään Minskilässä ja Parran suu loksahti hämmästyksestä ammolleen kun kaveri otti lihanpalan, pyöritteli sitä hetken suussaan, plopsautti lihan lattialle ja käveli pois. Hetken päästä Minski otti lihan lattialta, esitti syövänsä lihan itse ja sitten tarjosi lihaa Masalle ja tällä kertaa herkku meni jopa kurkusta alas. On se niin hämärä kaveri noiden syömistensä kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti