Voi pojat että on ollut ulkona liukasta! Kun vuorotellen sataa räntää, lunta tai vettä ja öisin lämpötila menee pakkaselle niin luistinrata, jota kävelytieksikin kutsutaan, on valmis. Parta ja Ponnari ovat saaneet kävellä kieli keskellä suuta, etteivät kaatua mätkähtäisi maahan ja meillä nelivedoillakin on ollut hiukan vaikeuksia kulkemisen kanssa. Meiltä lähtevä mäki on ihan peilijäässä ja siinä on liukastunut kyljelleen niin meitsi kuin Anguskin, varsinaiset Bambit jäätiköllä : ) Ilman suurempia vahinkoja on kuitenkin viikonlopusta selvitty, olemme jättäneet kirkkaaseen jäähän Anguksen kanssa komeita kynnenjälkiä. Ihan kuin joku suurempikin peto olisi meidän kulmilla kulkenut..Ai niin, Ponnari on unohtanut kertoa Anguksen salatusta taidosta. Tyyppi osaa ottaa aika hienosti ilmaan heitetyt namit. Meitsillä ei tuota taitoa ole. Jos minulle jotain heitetään, niin joko se tippuu suoraan meitsin päähän tai sitten väistän päällä ihan suosiolla. Angus taas nappaa herkun melkoisen moiskahduksen saattelemana aika hyvin kitusiinsa. Näpsäkkä sälli. Angus on myös tosi hyvä selvittämään jalkoihin sotkeutuneen hihnan niin että hihna kulkee sieltä mistä pitääkin. Joskus meitsinkin hihna on Anguksen jaloissa mutta kaveri vaan nostelee pitkiä koipiaan ja selviytyy pois ansoista. Meitsiä taas ei kiinnosta vaikka hihna olisi mahan alla ja tulisi jalan takaa ulos, ihan sama. Ainoa, mistä hermostun, on se jos haistelen jotain ja hihna lörpöttää naamani edessä. Siitä tilanteesta hankkiudun eroon nopeasti, muutoin meitsille on yksi hailee missä se hihna on.
Onhan meissä eroja vaikka meidät on veistetty samasta pölhöpuusta monessa asiassa.
Sunnuntaina Parrallakin oli vapaa ja pitkästä aikaa meillä oli koko lauma koolla sunnuntaina. Otettiin rentoilun kannalta koko päivä, ulkonakaan ei viihtynyt kovin pitkiä lenkkejä kun aina vaan taivaalta tuli jotain märkää niskaan ja tassujen alla lipsui jäinen maa. Parta paistoi perinteisen harjoituskinkun ja sitäkin piti vahtia kielet pitkinä. Saimme siipaleet maistiaisiksi ja voi nam että oli hyvää. Harmi, että kinkku on niin suolaista, ettei sitä voi syödä mahaansa täyteen…
1 kommentti:
sama täällä, kotitie on ihan peilijäällä, ollaan menty autolla metsään. Mutta sekin on hieman hankalaa kun meitsin maastohirmu meinaa jäädä siihen sohjolumeen kiinni metsäteillä :( me tahdotaan pakkaset ja lumi ja kunnon talvi :)
Jäätikössä saa olla varovainen myös kynsien kanssa, helposti menee halki :(
Lähetä kommentti