Sunnuntaina olin Ponnarin apuna hiukan verhoilupuuhissa. Ponnari päälysti parvekkeen 60-lukulaisen putkirunkoisen toimistosohvan uudella kankaalla kun jostain kumman syystä 50 vuotta pehmusteiden päällä ollut kangas hajosi meitsin ja Anguksen kynsien alla. Sohvan uudet vaatteet ovat turkoosia vakosamettia eikä lopputuloksesta tullut yhtään hullumpi. Olin hyvä apumies sillä välillä varastin akkukäyttöisen ruuvinvääntimen, välillä taas retuutin sohvan osia. Ja kun en muuta enää keksinyt, kaivauduin kankaan alle piiloon Ponnarin leikatessa sopivia paloja. Avustuksestani huolimatta sohva sai uuden ilmeen, toivottavasti tuo kestää koirien oleilua edes pari vuotta.
Kun työt oli saatu tehtyä niin oli huvittelun aika. Hyppäsimme autoon ja ajelimme Minskin luo leikkitreffeille. Siellä se Angus jo odottelikin kadun kulmassa meitä Minskin kanssa ja jälleennäkeminen oli melkoisen riemukas. Kävelimme läheiseen puistikkoon ja pistimme heti pitkästä aikaa painiksi. Ohikulkijat katsoivat hiukan ihmeissään kun yli sata kiloa koiraa temmelsi, kaatui maahan, kierähti ketterästi ylös ja hyppäsi taas ilmaan. Aika rapaista puuhaa mutta ah niin kivaa! Anguksen blondi turkki oli melko laikukas mudasta ja nurmikosta, meitsin turkkiin tahrat häviävät hiukan paremmin. Maltoimme kävellä ihan kauniistikin mutta ennen sisälle menoa oli otettava vielä toinen matsi, ihan vaan varmuudeksi. Sisällä meitsi löysi heti Herra Rauskun jemmaamat luut ja meninkin Anguksen sängylle syömään löytöjäni. Jossain kohtaa Angus halusi apajille ja söimmekin samaa luuta ihan yhteisymmärryksessä. Pientä painia ja leikkimistä harrastimme vielä sisälläkin mutta sitten loppui meistä molemmista veto ja kellahdimme nukkumaan. Oli kuulemma herttaisen näköistä kun makasimme päät vastakkain samaa luuta syöden. Täytyy myöntää että onhan tuota Masa Pallopäätä ollut hirmuinen ikävä. Kivempaa se elo on kun on leikkikaveri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti