Viikko on taas mennyt ääntäkin nopeammin.
Jättämistä on harjoiteltu joka päivä ja homma sujuu jos sattuu huvittamaan. Joskus annan piut paut mokomille sanoille ja syön kaiken maasta löytyvän. Joskus taas pudotan kävyt, kepit ja muut heti suustani ja odotan palkintoa. Aina ei vaan voi kiinnostaa : ) Lelukoppa saa kyytiä päivittäin ja viihdynkin parhaiten suloisessa sekamelskassa. Ja kun leluja on ympäri lattiaa, voi kätevästi syöksähdellä lelulta toiselle, napata mieluisimman suuhun ja loikata sohvalle. Harmi, ettei Ponnari ole samoilla aalloilla tässä asiassa vaan tylsimys keräilee leluja heti, kun olen levitellyt ne tasaisesti joka paikkaan. Onhan se nyt kätevämpää niin, että minne tahansa päättää laittaa maate, on lelu aina lähettyvillä. Ainakin koiran logiikalla ajateltuna.
Meitsin paperitkin tulivat englannista, jee! Hieno sukupuu ja tieto siitä, että olen Ponnarin koira. Tosin Kennelliitolle pitänee ilmoittaa että olen minä Parrankin. Ja hiukan Sadunkin. Vaikka samahan se on mitä niissä papereissa lukee, itselleen kai kukin kuuluu.
Kevät otti pari askelta takapakkia ja maa on taas valkoinen. Sopii mainiosti, meitsi ei oo niin kronkeli kelien suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti