Laventelilullan ensimmäinen asukas oli Bullgrin's Hint Of Respect eli Unto, Untamo Unikamelinakin tunnettu brindle bullmastiffiuros, joka oli uskomattoman kekseliäs kultakimpale ja hurmuri, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Unton jälkeen tiluksille muutti rokkistara Skotlannin nummilta, Ardhub Lemmy Bee Toogood, kavereiden kesken Lemmy. Laskelmoiva, hurmaava ja älykäs mies jonka punaista rintaa koristi valkoinen L-kirjain. Hoitopoikasena täällä asui Ardhub Glenfiddich eli Angus eli Masa Pallopää. Hurmaava hölmö joka liikkui kuin rasvattu salama.
Nyt täällä huseeraa Bullgrin's Soul Animal eli Otso. Tunnetaan myös nimillä Herra Tiikerihai, Pikku-Piraija tai Piri-Ritari, riippuu päivästä ja kellonajasta mitä nimeä käytetään. Tarkkaavainen, reipas, rasavilli ja hurmaava brindle pakkaus joka on syntynyt bensaa suonissaan.

tiistai 8. helmikuuta 2011

Awrite!

(kuva Lynn McGroarty)
Otsikko on skottilainen tervehdys, suomalainen vastine lienee hei tai moi. Laventelilullan uutena asukkaana kerron ihan ekaksi, että leluista ei ainakaan ole pulaa. Unton lelut ovat olleet ensimmäisen vuorokauden aikana melkoisessa riepotuksessa ja kuljeskelenkin täällä lehmä suussa roikkuen. Ponnari väitti, ettei paljon ihanampaa ääntä voi maailmassa olla kuin isoista tassuistani kuuluva töps töps töps.
Meitsi on siis Lemmy, Ardhub Lemmy Bee Toogood. Kutsumanimi Lemmy on Parran keksintö ja juontaa juurensa rokkikukko Lemmy Killmisteriin, jonka sukujuuret ovat muuten myös Skotlannissa. Virallinen nimeni muotoutui pikkuhiljaa Sadun, Ponnarin ja Lynnin toimesta kutsumanimen ympärille ja aikamoinen nimi siitä tulikin :)
Ja miten minä sitten päädyin juuri tänne? Noh, siinä nyt vaan kävi niin, ei kai se sen kummempaa selitystä kaipaa?
Tapasin Ponnarin ja Janetskin ihan ensimmäistä kertaa sunnuntaina 6.2.2011 klo. 16.50 Glasgown Central stationilla. Asemalla oli hurjasti väkeä ja koko ajan joku halusi silittää minua tai kyseli Lynniltä rotuani ja kehui komeaksi pojaksi. Kaksijalkaiset tyypit juttelivat meitsin katsellessa maailmaa ja jonkun ajan kuluttua lähdinkin tyttöjen matkaan. Iloisesti häntä heiluen astelin asemalta ulos kohti tätä tulevaa seikkailua. Ihan ekaksi pääsin matkustamaan taksilla hotellille ja matka sujui ilman ihmeellisyyksiä. Perillä käppäilimme pienen lenkin ennen sisälle menoa, ihan vaan siltä varalta että meitsiä ois pissattanut. Astelin reippaana hissiin ja tälläsin itseni istumaan tyttöjen jalkoihin, ihan kuin olisin koko ikäni kulkenut hissillä. Heti tupatarkastuksen jälkeen sammutin janoni ja sitten alkoikin tutustuminen. Ilta meni ulkona piipahdellen, juoden, syöden, leikkien ja nukkuen. Peili aiheutti hiukan hämmennystä, en millään ymmärtänyt miksei se toinen mustanaamio lähtenyt leikkiin kanssani. Muutaman kerran haukahdinkin varoiksi mutta ei, en saanut leikkikaveria. Onneksi sain muovipullon leluksi, siitä riitti hupia vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Yö meni hyvin, piipahdimme kerran ulkona mutta muuten vetelimme sikeitä. Aamulla lähdimme hotellilta puoli kuuden aikaan taksilla kohti rautatieasemaa ja asemalta kiipesimme junaan, joka vei meidät Lontooseen. Junamatka sujui leppoisasti nukkuen ja hiukan vessassa asioilla käyden. Ponnari ja Janetski olivat ihmeissään matkan vaivattomuudesta, eivät tainneet uskoa että meitsi ei ole mikään hötkyilijä. Eustonin asemalle saavuttuamme bongasimme ulkoa ryhmän pöytiä penkkeineen ja leiriyidyimme hetkeksi. Nestetankkaus teki hyvää kaikille, tosin aamupalaa saivat vain tytöt. Siitä pieni moite. Hetken ulkoilmaa haisteltuamme suuntasimme maan alle ja matkustimme tubella. Olin reipas jässikkä ja kuljin nätisti tyttöjen välissä, rullaportaat matkustin turvallisesti sylissä. Vaihdoimme parin pysäkin jälkeen toiseen maanalaiseen ja sitten köröttelimmekin yhtä soittoa lentokentälle. Otin tirsat matkalla, pää turvallisesti Ponnarin kengän päällä.
Kentän matkatavarasäilytyksessä meitsiä odotti Hennin lainaama lentoboksi ja heti kun Ponnari sai laitettua koppaan pehmusteet, sujahdin sinne ja suljin silmäni. Hengailin kopassa aina siihen asti että koppa läpivalaistiin ja operaation jälkeen palasin koppaan tyytyväisenä. Sitten Ponnari sanoikin meitsille heipat ja minua lähdettiin viemään koneeseen.
Helsingissä kun Ponnari avasi kuljetusboksin oven niin vastassa oli levännyt ja energinen komistus. Leikin hetken aseman virkailijan kanssa kun Ponnari kaivoi pannan ja hihnan kassistaan ja sitten sujahdin takaisin laatikkoon. Tullien ja muiden jälkeen saavuimme halliin jossa meitä odotti melkoinen määrä väkeä. Siellä oli Parta, Nakkilan isäntä, Viivi ja Mildred, Henni, Satu, Tuomo ja Elia. Ryhdyin heti hippasille sukulaistyttöni Mildredin kanssa ja tervehdin kaikki uudet ystävätkin. Niin ja olin tosi reipas poika enkä pissannut kuljetusboksiin matkan aikana :)
Kentältä ajaa huristimme tänne uuteen kotiin. Ihan ensiksi kävelin suoraan sängylleni, nappasin suuhuni lehmän ja aloin lehmää suussa roikottaen haistella uuden paikan tuoksuja.
Tämä on kuulemma koti ja minä olen Laventelilullan Lemmy.
(kuva Lynn McGroarty)

7 kommenttia:

Viivi kirjoitti...

Rock rock rokkistara! Tervetuloa rakas Lemmy <3 <3 Mildred ja Viivi ovat aivan ihastuneita sinuun! Kuulumisia odotellaan kovasti ja varmasti ängetään myös kyläilemään!
Awrite, sanoi skotti toiselle!

Bullgrin's kirjoitti...

Tervetuloa pikkuinen Lemmy!
Oletkin aikamoinen pakkaus ja uskomme että viihdyt uudessa kotimaassasi loistavasti!
Nähdään pian! Pusut täältä!

Rea kirjoitti...

Oi mikä ihanainen!
Onnea uudesta perheenjäsenestä <3

lessu kirjoitti...

Onnea uudesta perheenjäsenestä!!!Aika söpöstys tämä Lemmy!!!Nauttikaa ihanasta pentuajasta ja kaikista kepposista!!Odotellaan kovasti blogi juttuja Lemmyn touhuista :)) !!Ja toivottavasti säilytätte Unton kirjoittelut,on mukava käydä niitäkin vielä lukemassa!!Untoa ei voi unohtaa!!Ihanaa kevättalvea koko poppoolle!!!

Unto kirjoitti...

On tämä skottistara sellainen elohiiri että kepposteluilta ei taideta välttyä :) Viiviltä ja Mildrediltä saatu luu on kovassa jyrsinnässä ja tähtikin lentelee pitkin poikin :) Avoimet kyläilyktsut on voimassa, poju on melkoisen sosiaalinen ja kaikkia rakastava yksilö.
Ja Unton tarinat pysyvät täällä, juuri niiden takia ei uutta blogia avattu kun jotenkin tuntuu hyvältä että molemmat ukkelit ovat tarinoineen saman katon alla.

Jenna kirjoitti...

Oi, onnea uudesta perheenjäsenestä!

Ihanaa, että blogi herää taas uuteen eloon Lemmyn tulon myötä!

Mielenkiinnolla odotellaan kertomuksia Lemmyn tekemistä kolttosista ja elämästä ylipäätään! :D

Riikka kirjoitti...

Ihanaa! että täällä blogissakin on taas uutisia !!!!
ONNITTELUT uudesta todella komeasta Englannin tuliaisesta !!!