Kun aika käy tylsäksi

on keksittävä viihdykettä.
Perjantaina Ponnari lähti suoraan töistä ajamaan Janetskin kanssa Raumalle ja meitsi oli yksin kotona normaalia kauemmin. Tytöt hakivat Janetskin ja Pulksin yhteishuoltajuuskissat Janetskin hoiviin. Yleensä saan häärätä yksin maksimissaan 3 tuntia, nyt aika tuplaantui ja tylsäähän meitsille siinä ajassa ehti tulla. Onneksi olen nokkela poika :) Avasin työhuoneen oven, valitisn tuolilta yhden kirjan ja raahasin viihdykkeen sänkyyni. Ponnari on laiskimuksena jättänyt lainasta tulleita kirjoja tuolille ja siitä oli kätevää valita mieluista lukemista. Otin pinkan keskeltä koska päälimmäiset olivat liian jänniä.. Kirjassa ei ollut edes hampaan jälkiä, osaan lukea ihan nätisti jo!
Ponnarin kotiuduttua lähdimme melkein heti ajamaan Nynnelin luo ja autossa oli ihan ihmeellisiä hajuja. Nuuskuttelin niin keskittyneesti että olimme perillä ennen kuin tajusin että oltiin edes lähdetty liikkeelle. Iltalenkkeilimme puistossa Nynnelin kulmilla ja taas tuli uusia uutisia ihan tuutin täydeltä. Hyppelin tapani mukaan penkeille, aitojen yli ja melkein Nynnelin syliin. Tein temppuja kun pyydettiin ja sainkin Nynneliltä palkaksi kanaa. SLURPS! Katselin pää kallellani kahta pomppivaa rusakkoa ja ihan hiukan olisin halunnut juosta pitkäkorvien luo mutta tyydyin tottelemaan Ponnaria. Pasteerun jälkeen hurautimme hakemaan Parran töistä ja sitten olikin jo aika mennä maate. Kirja jäi hiukan kesken ja Ponnarin ryökäle nosti sen pöydälle. Onneksi se ei meitsiä estele, ei edes pahemmin hidasta.