Meitsi on ihan hurjimus, se on nyt todistettu. Meillä oli kotona hämähäkki, sellainen pitkäjalkainen ja inhottava. Ponnari osoitti hämyriä meitsille ja ajatteli varmaan että hoitelen pitkäjalan pois siitä käppäilemästä. Noh, meitsi katsoi hämähäkkiä pää kallellaan, nuuskaisi otusta ja otti loikan taaksepäin. Tosi äijämäistä :)
Ei ollut minusta pelastajaksi, ihan piti Ponnarin itse suoriutua pitkäjalasta eroon.
Iltasella keksin uuden tavan leikkiä: Pehmolelu suuhun, lelu maahan ja pylly pystyyn. Sitten vaan mennään pitkin kotia. Ei kovin fiksun näköistä mutta ainakin sain Ponnarin nauramaan. Tyttö-Kaitsu kommentoi leikkiäni näin:
"Kätevä ja hauska tapa kerätä pölyt lattialta! Kyllä sä Unto osaat auttaa kotitöissä :-)" Niin just!
Syksy on tullut kai jäädäkseen, pitää taas tottua sateessa ulkoiluun. On kuulemma haastavaa ulkoiluttaa tällaista koiraa joka koittaa kaikin keinoin pitää tassujaan mahdollisimman kuivina. Kuka muka astuu ehdoin tahdoin vesilätäkköön jos sen ylikin voi loikata? Viimesyksyiseen tapaan toiveina olisi kunnon kumpparit ja sydvesti meikäläiselle. Syksyn tullen on aika vaihtaa hiukan väriä ja karistaa se kesän blondius pois. Parhaiten se onnistuu kun kiehnää sohvalla, tosin Ponnari yrittää sitkeästi saada kesäkarvan jäämään furminatoriin. Missä on seikkailuhenki ja halu kokeilla uutta? Jos vaikka koitettaisiin sellaista, että meitsiä ei furminoitasi vuoteen? Ihan kelpo ehdotus mutta ei kuulemma onnistu. Miksi Ponnari saa aina päättää? Pöh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti