Laventelilullan ensimmäinen asukas oli Bullgrin's Hint Of Respect eli Unto, Untamo Unikamelinakin tunnettu brindle bullmastiffiuros, joka oli uskomattoman kekseliäs kultakimpale ja hurmuri, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Unton jälkeen tiluksille muutti rokkistara Skotlannin nummilta, Ardhub Lemmy Bee Toogood, kavereiden kesken Lemmy. Laskelmoiva, hurmaava ja älykäs mies jonka punaista rintaa koristi valkoinen L-kirjain. Hoitopoikasena täällä asui Ardhub Glenfiddich eli Angus eli Masa Pallopää. Hurmaava hölmö joka liikkui kuin rasvattu salama.
Nyt täällä huseeraa Bullgrin's Soul Animal eli Otso. Tunnetaan myös nimillä Herra Tiikerihai, Pikku-Piraija tai Piri-Ritari, riippuu päivästä ja kellonajasta mitä nimeä käytetään. Tarkkaavainen, reipas, rasavilli ja hurmaava brindle pakkaus joka on syntynyt bensaa suonissaan.

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Uusi viikko ja uudet kujeet

Tai mistäs sitä tietää vaikka koko viikko olisi puuduttavan tylsä eikä tapahtuisi mitään mainitsemisen arvoista. Jää nähtäväksi.
Ponnari alkoi eilen askarrella häkin päälle sitä huppua. Säihkeää, hopean väristä uffomieskangasta mittailtiin parvekkeella ja jotain saumoja se Ponnari ompelikin jo. Fiksuna tyttönä Ponnari osti jotain ulkoiluvaatekangasta joka pitää hiukan vettä ja ehkä lämpöäkin ulkopuolella mutta hölmöläinen ei ajatellut ollenkaan ilmanvaihtoa häkissä. Eihän hupusta tokikaan tule tiivis mutta muutama verkollinen tuuletusaukko on nyt suunnitteilla, vielä kun toteutus onnistuisi...
Luuprojekti on ihan hyvällä mallilla, pari oksennusta lattioilta on kerätty mutta muuten kaikki ok. Ehkä yhteistyö luiden kanssa on sittenkin mahdollista :)

Iltalenkillä Parran kanssa sattui jännittävä juttu:
Olimme tulossa kotiin päin ja naapuritalon kohdalla tiellemme osui pari irti olevaa koiraa. Menneiden tapahtumien, päälle suoraan ryskäävien koirien, takia olen hiukan varovainen kun murahteleva koira tulee kohti. Parta hoiteli tilanteen ihan ammattilaisen tavoin ja teki kokemuksesta positiivisen ja mahdollisimman vähän pelottavan. Istuin Parran jalan viereen ja sain herkkuja koko ajan, kun toinen koira oli näköpiirissä. Onneksi omistajat saivat örisevän koiransa hihnaan ja saimme jatkettua matkaa. Tapahtuman jälkeen oli tietysti pakko paniikkimerkkailla hiukan sinne sun tänne ja kotona rynnistin heti parvekkeelle katsomaan, kun kuulin tuttua örinää pellolta. Ei auta kuin tunnustaa että olen aika arkajalka mitä uhkaaviin koiriin tulee.

Ei kommentteja: