Tai mistäs sitä tietää vaikka koko viikko olisi puuduttavan tylsä eikä tapahtuisi mitään mainitsemisen arvoista. Jää nähtäväksi.
Ponnari alkoi eilen askarrella häkin päälle sitä huppua. Säihkeää, hopean väristä uffomieskangasta mittailtiin parvekkeella ja jotain saumoja se Ponnari ompelikin jo. Fiksuna tyttönä Ponnari osti jotain ulkoiluvaatekangasta joka pitää hiukan vettä ja ehkä lämpöäkin ulkopuolella mutta hölmöläinen ei ajatellut ollenkaan ilmanvaihtoa häkissä. Eihän hupusta tokikaan tule tiivis mutta muutama verkollinen tuuletusaukko on nyt suunnitteilla, vielä kun toteutus onnistuisi...
Luuprojekti on ihan hyvällä mallilla, pari oksennusta lattioilta on kerätty mutta muuten kaikki ok. Ehkä yhteistyö luiden kanssa on sittenkin mahdollista :)
Iltalenkillä Parran kanssa sattui jännittävä juttu:
Olimme tulossa kotiin päin ja naapuritalon kohdalla tiellemme osui pari irti olevaa koiraa. Menneiden tapahtumien, päälle suoraan ryskäävien koirien, takia olen hiukan varovainen kun murahteleva koira tulee kohti. Parta hoiteli tilanteen ihan ammattilaisen tavoin ja teki kokemuksesta positiivisen ja mahdollisimman vähän pelottavan. Istuin Parran jalan viereen ja sain herkkuja koko ajan, kun toinen koira oli näköpiirissä. Onneksi omistajat saivat örisevän koiransa hihnaan ja saimme jatkettua matkaa. Tapahtuman jälkeen oli tietysti pakko paniikkimerkkailla hiukan sinne sun tänne ja kotona rynnistin heti parvekkeelle katsomaan, kun kuulin tuttua örinää pellolta. Ei auta kuin tunnustaa että olen aika arkajalka mitä uhkaaviin koiriin tulee.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti