Keskiviikkona tapahtui kummia. Olin Ponnarin kanssa ulkona ja nuohosin heinikossa pitkin ojaa. Autotiellä ajeli mies polkupyörällä ja minut huomatessaan kysyi että mikäs tiikeri se siellä vaanii? Miekkonen tuli pyörällä tien ja ojan yli katsomaan meitsiä ja kertoi olevansa matkalla viemään luita poikansa koiralle. Heppu kutsui minua luokseen ja sitten tapahtui outoja. Häntäni meni takajalkojen väliin piiloon, hengitin sieraimet kauhusta suurina ja pyörähdin ympäri paeten ruusupuskaan. Pyörin ruusupuskassa kuin vauhkoontunut pyöriäinen ja pysyttelin miekkosesta niin kaukana kuin mahdollista. Hetken päästä setä jatkoi matkaansa ja meitsi tuli pois puskasta. Ja heti kaikki oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kunnes mies pyöräili takaisin. Sama toistui, nyt ei tosin ollut ruusupuskaa lähellä mutta piilouduin Ponnarin jalkojen taa häntä koipien välissä. Ponnari oli ihan äimän käkenä, en ole koskaan ikinä kuuna kullan valkeana pelännyt yhtään ihmistä. Ainoa ihminen, joka on saanut korvani menemään pitkin päätä ja hännän tiukasti koipien väliin on ollut tuomari Haapaniemi ;)
Noh, pelon syy jäänee arvoitukseksi, ellei episodi sitten toistu ja sen kautta selviä, mikä oli se pelottava elementti tässä yhtälössä.
Arkajalka kuittaa :)
2 kommenttia:
:) Mikähän murkkukausi Untsiin on iskenyt ? oliko miehellä mitään erikoista hattua tms. tai oliko pyöräilykypärä?
Petu kerran reagoi pyöräilijään joka ajoi ihan kyyryssä käyräsarvisella pyörällä kypärä päässä. Tosin päinvastaisella tavalla kiskas kohti ja olis ollu menossa perään :( Säikähdin kun en ollu varautunut mutta onneks ei käyny mitään :)
Ei mitään hajua mikä mörökölliys iski.. Miehellä ei ollut kypärää, ainoa on että tuli aika vauhdikkaasti fillarilla ajaen kohti.
Lähetä kommentti