Perjantaina puuronsyönti jatkui, kai tähänkin mokkoon tottuu. Hiukan puuro liiskaantuu pitkin ruokakuppia ja jotenkin sitä joutuu meitsin nenäänkin. Taidan olla hiukan kömpelö ukkeli. Arvatkaapas satoiko eilen vettä. Jeps, satoi kyllä. No arvatkaapas onko sadetakkini korjattu. Ei ole ei. Ponnari oli viime lauantaina viemässä pomppaa suutarille mutta suutaripa pitääkin kipsansa auki vain viikolla. Ei paljon auttanut tieto siitä, että sadetakki on maanantaina kunnossa ja haettavissa kotiin. Hiukan siis haisin märältä koiralta lenkin jälkeen. Kostoksi kuivasin itseäni Ponnarin housuihin ja kotona kiehnäsin märkää turkkiani seiniin :)
Näyttelyissä pidetään pieni paussi, seuraavaksi mennään juhannuksena Tanskaan. Tosin eipä siihen pitkää aika ole, hiukan reilu kuukausi. Maailmanvoittajaan mennään vaan katsomaan komeita ja kauniita ruttunaamoja, siinä porukassa ei tarvitse sijoituksia odotella. Ja sinne lähtee tuttujakin, ainakin ihana Molla, komea Patton ja Bertta the söpöliini. Meitsi saa muutaman elämyspointsinkin tuosta näyttelystä: En ole ikinä matkustanut bussilla pidempää matkaa, ollut laivassa saati tämän maan rajojen ulkopuolella. Onneksi rabieksen vasta-aineet ovat kunnossa, ei jää reissu ainakaan siitä kiinni. Nyt puurokupille, Unto kuittaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti