Metsurikoira

Ponnari lauloi eilen meitsille SIGin ikivanhaa biisiä Metsurin koira. Tästä innoittuneena olin eilen metsässä ihan jyrsijä ja rouskuttelin maassa makaavia puita ja oksia sen tuhannen silpuksi. Pääsin eilen Ponnarin kanssa kahdella lenkillä metsään, jee! Metsässä oli lunta enää paikka paikoin, muuten maa oli mutaisen märkää ja liukasta. Ihan parhautta siis :)
Ryskin menemään metsässä niin, että kuulostin laumalta riehaantuneita hippopotamuksia. Mutta voi pojat että oli kivaa! Tosin yksi tällipaju läpsäisi taas Tenhoa ja Turoa kipeästi ja kostettavahan se oli. Pojat meitsin ja meitsi poikien puolesta, olemme varsinaisia Musketöörejä :) Paju sai tuntea hampaani rungossaan kipeästi, jättääpähän meitsin pojat rauhaan vastaisuudessa.
Metsuroinnin lisäksi harrastin metsässä estehyppelyä, loikin kaatuneiden puiden yli innoissani, monien runkojen yli monta kertaa kun piti odotella Ponnaria. Yhdenkin rungon kanssa piti tehdä hiukan hommia kun hyppäsin ensin yli ja sitten eri kohdasta takaisin. No remmi tietenkin sotkeutui oksiin mutta onneksi olen omatoiminen, eikä Ponnarin tarvinnut selvitellä aiheuttamaani sotkua. Järsin rungosta hihnan sotkeneet oksat pois. Helppoa kun sen osaa. Harrastin myös trapetsitaiteilua yhden kaatuneen puun rungolla. Sepäs olikin aika haastava laji eikä märkä puu ainakaan helpottanut asiaa. Trapetsikoira ei siis ole meitsin tuleva ammatti.
Metsässä riehuminen vapautti energiatasoni kattoon ja olin Parran kotiutuessa vielä ihan tärppästikkelinä ja pompin pitkin sohvaa. Taisin saada kengururuokaa iltapalaksi :)