Perjantaina päästiin Ponnarin kanssa hiukan pelastushommiin.
Cavalier kingcharlesinspanieli, Heta, oli päässyt omalta pihaltaan naapurin aitaamattomalle pihalle ja sieltä edelleen autotielle. Ei ihan paras paikka pienelle koiruudelle. Onneksi tulimme paikalle, sillä kyllähän tällainen hurmuri tyttöjä kiinnostaa :) Heta tulla touhotti luokseni, parahiksi pois tieltä, kun muutama autokin oli juuri päristelemässä ohi. Ponnari funtsi että on ihan palanen kakkua kopata Heta kainaloon ja viedä hätääntyneelle omistajalleen. Noh, tiedätte mitä sanotaan parhaistakin suunnitelmista..
Ponnari joutui astumaan lumipenkkaan saadakseen Hetan kainaloonsa, mutta aurinko olikin lämmittänyt kinosta ja Ponnarin jalka upposi koko pituudeltaan kinokseen kuin veitsi voihin. Jalka irtosi hangesta kauniisti, mutta saapas päätti jäädä viilentymään hankeen. Siinä Ponnari sitten oli, meitsin hihna toisessa kädessä, toisessa kainalossa Heta ja toinen jalka ilman kenkää. Ainoa vaihtoehto oli laskea Heta maahan ja toivoa, että viehätysvoimani pitäisi Hetan poissa autojen alta... Ponnari sai saappaansa mutta Hetapa ei enää tullut niin lähelle, että olisi joutunut kiinni. Omistaja alkoi olla todella hermostunut, mutta onneksi meillä oli suunnitelma b. Lähdimme Ponnarin kanssa kohti Hetan omaa pihaa ja pidimme peukkuja, että tyttö seuraa meitä. Ja seurasihan se! Saimme Hetan onnellisesti kotiin ilman vahinkoja, mitä nyt lumihankeen kiinni jäämisen seurauksena Ponnarin edelleen auki oleva leikkaushaava hiukan repesi. Onneksi ei kuitenkaan pahasti.
Melkoinen aamulenkki.
Päivälenkilläkin olin vielä menossa Hetan luo kylään mutta Ponnari pysytteli kaukana lumipenkasta :)
1 kommentti:
voi hyvänen aika että teillä sattuu ja tapahtuu !!! toivottavasti haava on parempi, eikä tämä juttu aiheuttanut takapakkia toipumiselle :( Mutta Untsikka on ihan RITARI kun pelasti pienen :)
Lähetä kommentti