Eilisen jälkeen ei ole paljon muuta kuin lepäilty ja ulkoiltu. Näyttelyt vievät kyllä voimia, vaikkei tarvitsisi edes matkustaa pitkää matkaa. Meitsillä on sellainen hieno tapa istua Ponnarin viereen sohvalle ja kaatua suoran taaksepäin. Tuolla taktiikalla päätyy aina kainaloon rapsutettavaksi :)Tänään on siis kaatuiltu oikein urakalla.. Lähdin aamulenkille Ponnarin kanssa niin, että oli vielä hämärää ja katulamppujen valon osuessa selkäpuolelle varjomme näyttivät lumessa ihan turkooseilta. Villiä! Kotiin palatessamme näimme järjettömän hienon auringonnousun, ihan kuin metsän takaa olisi noussut pinkki pylväs keskelle hehkuvan oranssia taivasta. Sääli että kamera jäi kotiin.
Kotona heittäydyin Ponnarin kainaloon tirsoille, koiran elämä ei ole hassumpaa!
Päivälenkillä olin ihan hankikahlaaja, metsässä en kulkenut ollenkaan poluilla vaan hyppelin hangessa. Hyppelin myös kaiken vastaantulevan yli, aamiaisessani taisi olla kengurubensaa tai muuta pomppuvettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti