Toinen ja kolmaskin lamppu syttyi pääni päälle torstaina.
Post-it lapun koskettaminen kuonolla meni jakeluun heti. Hetken kallistelin päätäni ja funtsin että mistä namin tällä kertaa saa. Katselin Ponnaria joka tuijotti seinässä olevaa paperilappua ja tungin nenäni kiinni lappuun. Ensimmäisen namin jälkeen homma selvisi ja lamppu oli syttynyt. Ponnari vaihteli lapun paikkaa ja siirtyi koko ajan kauemmas mutta se ei meitsiä hämännyt. Kuljin lapun ja Ponnarin väliä kuin risteilyalus :)
Post-it lapun jälkeen naksuharjoituksissa on kontaktiharjoituksia. Ensimmäisessä harjoituksessa meitsin pitää seurata takaperin kävelevää Ponnaria 5 metrin matka ja pitää katsekontaktia. Sen ei pitäisi olla vaikeaa, katsekontaktijuttuja on harjoiteltu ennenkin. Saas katsoa kuinka ukkelin käy :)
Parta ja Ponnari ovat sitä mieltä että harjoituksia on nykyään mukavampi tehdä kun olen hiukan aikuistunut ja keskittymiskykykin on paljon parempi kuin ennen. Kaipa minusta on tulossa jo iso poika pikkuhiljaa. Näin ne vauvat kasvaa ja kehittyy :)
2 kommenttia:
Voi miten kadeja ollaan että jaksatte harjoitella kaiken maailman aktivointeja sisällä... meillä vaan kotona vedetään sikeitä ja välillä remutaan :)
Nooh, meillä taas kadehditaan teidän lenkkimaastoja :) Untossa on niin paljon virtaa että johonkin sitä pitää kanavoida, muuhunkin kuin remuamiseen ja viirotuskohtauksiin..
Lähetä kommentti