Onnea Unelma!

Tänään nimipäiväänsä viettää Unelma, meitsin pitkäikäisin lelu ja tyttöystävä. Unelma on pehmeä ja pörröinen Bulldoggi, joka on pitänyt minulle seuraa siitä asti, kun muutin Parran ja Ponnarin luo. Aluksi Unelma oli paljon isompi kuin minä, nyt ovat asiat toisin ja Unelma on lähinnä pääni kokoinen :)
Tiistaina olikin vauhdikas aloitus päivään, meillä kävi vieraita heti aamutuimaan. Satu ja muu Norjassa ollut retkue piipahti meillä kun kulmilla kerran olivat. Mukana oli varsinainen ylläri, Berhandilaisen pentu! Pentu oli aika arka ja kaveri yritti kovasti mennä eteisen liukuovien taa piiloon. Minä poika se en arastellut ollenkaan, kiepuin ja pyörin kuin hyrrä ihmisten jaloissa, syleissä ja lattialla. Käytöstavat, mitä ne ovat? Koitin houkutella pentua leikkimään mutta tyyppi ei oikein innostunut. Ihme heppu! Toivottavasti Satu ei saanut mustelmia kun koitin kiivetä syliin..
Ponnarin tullessa töistä lähdimme ulos treffaamaan Opea. Tervehtiminen sujui niin ja näin. Kerran taisin hypätä Opea vasten, muuten pysyttelin neljä tassua maassa tai istuin Open jalan päällä Lähdimme lenkille eikä aamuinen virta ollut ainakaan hiipunut, kiepuin ja koohotin menemään ihan kuin apina. Ponnari pyöritteli päätään ja ihmetteli mikä meitsiä oikein vaivaa. Ettei vaan olisi taas joku tyttökoira lähistöllä vikittelemässä minua.. Lenkkeilimme reilun tunnin komean kuun loisteessa ja mahtuipa matkalle muutama tiukka ohituskin. Ensimmäinen ohitettava oli räksyttävä terrieri jonka omistaja nauliutui paikallaan kapealla kävelytiellä. Ohitin räksyn korvaani lotkauttamatta ja keräsin kehut ja namit plakkariin. Toinen ohitus oli rauhallinen karvakorva ja ohitin kuin ammattilainen. Kolmas koiruuskin ohitettiin hyvin, tosin ihan viime hetkellä koukkasin hiukan koiran suuntaan ihan vain nuuskiakseni. Moinen kuitenkin estettiin ja namit jäi siinä kohtaa saamatta. Lenkki oli sopivan mittainen ja vauhdikas, kiitos taas Opelle seurasta!
Illalla ennen kuin lähdin Parran kanssa poikien lenkille, riehuimme hetken tennispallon kanssa. Kadoksissa ollut pallo löytyi sohvan alta ja siitäkös minä innostuin! Koko päivän kestänyt energiapiikki huipentui pallon perässä juoksemiseen, matkalla taisi kaatua roskis ja minäkin menin kylkiluisua pitkin lattiaa. Johonkin tämä nuoruuden into ja energia on purettava. Tarvitsisin ison aidatun alueen ja Saimin kaveriksi niin johan loppuisi minustakin virta :)