Maanantaina oli ilon ja onnen päivä! Ponnari tuli töistä kerrankin ajoissa kotiin ja toi mukanaan ihan hupun yllärin, Janetskin!
En ole nähnyt Janetskia sitten silmälääkärikeikan, siitä on melkein kuukausi aikaa. Lausunkin tähän välin mietteen ihmisten elämästä: Voisivatko ihmiset lopettaa työnteon kokonaan? Mielestäni työt rajoittavat sosiaalista elämää ihan liikaa. Onhan se nyt naurettavaa, etten ole saanut pusutella Janetskia kuukauteen.
Maanantaina otin treffeistä kaiken irti. Istuin sylissä, istuin vieressä. Istuin jaloissa rapsutettavana, hyökkäsin Janetskin kimppuun sohvalla niin että kaaduimme ihan mukkelis makkelis sohvalle. Ja pussailin tiettykin Janetskin ihan pyörryksiin :)
Ohittelukin on taas hallussa, mikä lie viime viikolla ollut kun monta ohitusta meni ihan metsään..
Parran kanssa on harjoiteltu taas ahkerasti hampaiden katsomista ja leikitty vetolelulla. Uuden vetolelun materiaali on kyllä hyvä. Hampaat saavat hyvän otteen pötköstä ja saan keskittyä itse vetämiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti