aina vaan sataa ja sataa

Viikko oli jotenkin todella nuiva. Joka lenkillä kastui ja ulkona oli jos ei nyt ihan pimeää niin ainakin hämärää. Ohituksetkin ovat menneet hiukan sinne päin, joukkoon mahtuu muutama hyvä ja muutama huono ohitus. En ole kuitenkaan enää niin sokerista tehty kuin aiemmin, vesisade ei ole paras kaverini vieläkään mutta voin sentään ulkoilla, vaikka vettä ripsiikin. Sadetakkikaupoille tässä on kyllä lähdettävä, jos tällainen sää meinaa jatkua pitkään. Ehkäpä samalla voisi ostaa kumpparit ja sydvestin :)
Viikonloppuna olin pitkästä aikaa metsässä, jei! Metsässä on se hyvä puoli, että puut suojaavat hiukan sateelta. Sain taas metsurikohtauksen ja pilkoin ihan raivolla kaatunutta puuta paloiksi. Pistin yhden pajunkin kappaleiksi, ihan vaan kostoksi kun typerä puu oli tiellä ja osui minua hiukan arkaan paikkaan. Käppäilin siis ihan rauhassa omiani funtsien ja päässäni lallatellen. Näin katkenneen pajun ja käppäilin miesmäisesti pajun yli. Juuri kun oli melkein kokonaan ylittänyt tuon kräkin, otin muutaman askeleen pakkia ja kräkin pentele satutti Tenhoa ja Turoa. Sattui niin että piti oikein vinkaista! Kostoksi kräki oli tuhottava, meitsin poikia ei satuteta :)Onneksi ei sattunut pahasti, hetken päästä jo hyppelin iloisena kaatuneiden puiden yli komeasti.
Sunnuntaina käytiin taas Nakkilassa noukkimassa herkut pois :) Nakkilan isäntä ajeli pihaan aika hurjan kokoisella autolla, se oli kuulemma rekka. Olisi tehnyt mieli hiukan ajelulle moisella pelillä, en vaan tiedä, olisinko päässyt kiipeämään kyytiin kun hytti on niin hurjan korkealla. Iltalenkillä satoi vaihteeksi, johan päivän muut ulkoilut hoituivatkin vaan tassut kastuen.
BLÄÄH tuollaiselle kelille!