Ponnarista ei näkynyt kuin vilauksia, ryökäle oli töissä pitkiä päiviä. Murr tuollaiselle touhulle.
Parran kanssa touhuiltiin siis omiamme ja ulkona ohittelimme muita kuin vanhat tekijät. Haluttua ohituskäytöstä on saatu tosi hyvin vahvistettua sen kotikulmilla tapahtuneen oppitunnin jälkeen. Kyllähän jotkut tilanteet vieläkin hiukan jännittää ja pelottaa, esimerkiksi kun takanamme kulkee koira niin lisään kävelyyn vauhtia. Luopumissana on tosi hyvin hallussa eikä arkkiviholliseeni paineilmaan ole tarvinnut turvautua taas hetkeen. Jottei menisi ihan itseni kehumiseksi koko juttu, taidan päättää raporttini tähän :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti