Laventelilullan ensimmäinen asukas oli Bullgrin's Hint Of Respect eli Unto, Untamo Unikamelinakin tunnettu brindle bullmastiffiuros, joka oli uskomattoman kekseliäs kultakimpale ja hurmuri, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Unton jälkeen tiluksille muutti rokkistara Skotlannin nummilta, Ardhub Lemmy Bee Toogood, kavereiden kesken Lemmy. Laskelmoiva, hurmaava ja älykäs mies jonka punaista rintaa koristi valkoinen L-kirjain. Hoitopoikasena täällä asui Ardhub Glenfiddich eli Angus eli Masa Pallopää. Hurmaava hölmö joka liikkui kuin rasvattu salama.
Nyt täällä huseeraa Bullgrin's Soul Animal eli Otso. Tunnetaan myös nimillä Herra Tiikerihai, Pikku-Piraija tai Piri-Ritari, riippuu päivästä ja kellonajasta mitä nimeä käytetään. Tarkkaavainen, reipas, rasavilli ja hurmaava brindle pakkaus joka on syntynyt bensaa suonissaan.

maanantai 9. marraskuuta 2009

Mihin se viikonloppu oikein katosi?


Viikonloput menevät niin hujauksessa että ennen kuin edes tajuaa, on taas maanantai. Onneksi Parta on maanantaisin vapaalla :)
Lauantaina ohiteltiin taas mallikkaasti, kyllä minusta vielä Herrasmies tulee. Ulkona harjoiteltiin hiukan juoksemista ja hampaitakin katsottiin mahdollisimman erilaisissa ympäristöissä. Hyvin sujui, toivottavasti sujuu näyttelyssäkin tässä kuussa. Näyttely on siitä vähän jännittävä että Ponnari aikoo ensimmäistä kertaa uskaltautua kehään minua esittämään. Tuomarina on erikoisnäyttelystä tuttu Elina Haapaniemi, nyt pitäisi osata käyttäytyä kun rasavillimäisyys ei tuohon ko. tuomariin tehnyt samanlaista vaikutusta kuin muutamaan muuhun.. No, sitä ei murehdita vielä!
Sunnuntaina Parta meni kokkaamaan ruokaa melko monelle isälle ja meitsi jäi Ponnarin kanssa viettämään laiskaa sunnuntaita. Ulkoilimme rauhassa ja pitkään, nuuhkin kaikki uutiset ihan rauhassa ja ajan kanssa. Ohitimme muutamia koiriakin kauniisti, yksi räksy tempoi taas hihnassaan ihan hulluna mutta meitsi vaan istahti maahan tuijottamaan Ponnaria. Nakki on kummallisen tehokas motivaattori.
Kotona otin pienet nokoset ja sitten alkoi aarrejahti. Nameja oli haastavammissa paikoissa kuin viimeksi, tuolin päältä en meinannut millään hoksata namia. Toinen kimurantti piilo oli lelukopassa, nami oli piilotettu lelun sisälle. Kaikki namit löysivät tiensä kuitenkin lopun viimeksi suuhuni, loppu hyvin, kaikki hyvin.

Ei kommentteja: