Voi pojat mikä reissu!

Huh että jännitti se eilinen näyttely. Tai ainakin Ponnaria jänskätti :) En ole ennen ollut sisänäyttelyssä ja Viivinkin olen nähnyt vain ohimennen. Matkaan lähdettiin sellaiseen aikaan, että edes sudet eivät vielä silloin liiku ja kukotkin aloittavat kiekumisensa monta tuntia myöhemmin. Nakkilan isäntä odotteli meitä pihalla ja pikaisen aamupissan jälkeen alkoi matka kohti Parran synnyinpaikkaa Seinäjokea. Matkalla pysähdyttiin muutamalle happihypylle ja siinä sivussa luin paikallisuutisia hyvin tarkkaan. Perillä olimme hiukan ennen kahdeksaa, ennen halliin menoa oli siis aikaa lukea maasta Seinäjoen-Sanomat :)
Jäin halliin Nakkilan isännän kanssa siksi aikaa kun Ponnari meni hakemaan meitsin uutta, vaaleanpunaista häkkiä, Viivin doggie wagonista. Samalla reissulla tulivat Patton, Bertta ja Tara ihmisineen. Ennen kehää juoksin Viivin kanssa nätisti ja käyttäydyin muutenkin ihan mallikkaasti. Meitä junioreita ei ollut skaboissa kuin kaksi ja arvatkaapas mitä? Meitsi sai sen vaaleanpunaisen ruusukkeen ja olin siis tuomarin mielestä ERInomainen. Tuomaria ei näyttänyt häiritsevän se, että heittäydyin selälleni ja kiillotin tuomarin kengät :) Viivi tuuletteli kehässä ja kannustajat kehän laidalla taputtivat. Ei siis ole tuolta tuomarilta Bullmastiffeille ERInomaista herunut vuosiin.
Sitten sainkin levätä hetken häkissä kun oli muiden vuoro näytellä. Lienee turha edes kertoa, että komistus Pattonkin sai vaaleanpunaisen ruusukkeen.
Aamu huipentui siihen, että olin koko rodun paras ja sain toisen sertin. Enää yksi serti niin meitsi onkin muotovalio. Tosin hetki pitää odotella, kolmas serti pitää ansaita yli 2-vuotiaana. Ponnari oli suu messingillä ja meitsi sai hurjasti kehuja.
Tuliaisiksi kotiin toimme 3 ruusuketta ja pari pokaalia.

Muy excelente!
Kiitos kaunis Viiville joka on huippuakin huipumpi handleri ja kotimatkaseurasta kiitokset Sarille ja Pattonille. Rankka ja kiva reissu.