Sunnuntaina ei tehty muuta kuin laiskoteltu. Parta oli töissä ja Ponnarilla oli kuumetta, makoilin siis koko päivän Ponnarin kanssa sohvalla ja toimin lämmittäjänä. Olen muuten paljon tehokkaampi kuin peitto, 55 kiloa lämmintä koiraa selän takana eikä varmasti palella! Plus että pussaileeko peitot muka ikinä ketään? Enpä oikein usko :) Ulkona kävin Ponnarin kanssa pariin otteeseen ja kun meitä tuli vastaan koira, tarjosin aika nopeasti luopumista. Ensin tietty oli pakko hiukan tuijotella toista koiraa, mutta maltoin vilkuilla aina välillä Ponnariakin ja kerätä palkaksi kehuja ja nameja. Edistystä edistystä..
Illalla ulkoilin Parran kanssa Ponnarin jäädessä suosiolla peiton alle. Kotiin tullessani kävin antamassa Ponnarille tosi ison ja tosi kuolaisen pusun ja jotenkin minulle jäi sellainen fiilis, ettei kuolapusua oikein arvostettu ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti