Eilen oli ohituskurssin 1. tunti johon minäkin sain osallistua. Nappasimme Parran kanssa Ponnarin kyytiin töistä ja ajaa päräytimme Rymättylään. Varusteina oli kuonopanta, kiristävä ketju ja iso läjä pilkottuja lihapullia. Tutustuimme hiukan ympäristöön ennen tunnin alkua ja bongasin outoja nelijalkaisia tyyppejä aitauksessa. Korkeudeltaan ne olivat minun kokoisiani mutta paljon pulleampia vartaloltaan ja tosi paljon tikumpia jaloistaan. Tyypit pitivät ihmeellistä ääntä ja söivät ruohoa. Taisitte jo arvatakin että uudet tuttavuuteni olivat lampaita. Siinä lampaita ihmetellessäni olikin oiva hetki luopumisharjoitukseen. Sain namin aina kun käänsin katseeni lampaista, yksinkertaista ja toimivaa.
Ensimmäinen harjoitus oli odottaa tervehtimisvuoroa. Parta ja Ponnari tervehtivät kouluttajaa ensin ja minun piti odottaa kiltisti istuen vuoroani. Ei se ihan nappiin mennyt ensimmäisellä yrittämällä mutta toisella kerralla suoriuduin melko hyvin :)
Harjoittelu eteni niin että aluksi kouluttaja leikki kepillä muutaman metrin päässä minusta, mutta minä en päässyt osallistumaan. Aina kun vilkaisin kouluttajasta muualle, sain namin. Sitten siirryimme seisoskelemaan paikoillemme ja noin 10 metrin päähän meistä ilmestyi kouluttaja koiransa kanssa. Parin sekunnin välein minulle sanottiin palkkasana ja sain lihapullaa niin kauan kun toinen koira oli näkyvissä.
Siirryimme pari metriä lähemmäs ja sama juttu. Kolmannella kerralla aloinkin kuulla palkkasanan ja saada lihapullaa vasta, kun luovuin toisen koiran katsomisesta. Sain juonesta kiinni nopsaan ja taas siirryttiin lähemmäs. Kun näistä harjoituksista oli suoriuduttu, oli aika lähteä liikkeelle ja ohittaa tuo toinen koira. Kuljimme ohi ja aina jos pysähdyin, Ponnarin piti vaan odottaa miten ratkaisen tilanteen. Kun ratkaisin tilanteen menemällä ohi, sain nameja. Jos en pysähtynyt ja luovuin koiran katsomisesta, sain taaskin namin. Harjoitukset sujuivat kyllä tosi hyvin vaikka itse sanonkin. Kun olin selvinnyt rauhallisesta koirasta kunnialla ohi muutaman kerran, laittoi kouluttaja koiransa haukkumaan. Mukaan tuli astetta enemmän haastetta. Ohi mentiin samalla periaatteella, eli Ponnari odotti reaktiotani ja kun käänsin katseeni koirasta, sain palkan. Melko simppeliä. Kuljimme tietä ees taas moneen kertaan, toisessa päässä oli kouluttaja koiran kanssa ja toisessa päässä lampaat. Luopumista oli siis tuplasti. Kun ensimmäinen koira ei enää aiheuttanut mitään reaktiota, kouluttaja haki toisen koiran ohituskaverikseni. Samaa rataa jatkettiin ja 45 minuuttia kului kuin siivillä. Saimme kotiläksyiksi jatkaa luopumisen harjoittelua ja vihjesanan liittämistä toimintaan. Olipas hyvä ja opettavainen tunti, kaikkien kolmen mielestä.
2 kommenttia:
Oikein hyödylliseltä ja opettaiselta kuulostaa teidän kurssi :) Ei tekis pahaa meitin titollekkaan :) kun olkapääni murtui ja olin "yksikätinen" ostin myös titolle kuonopannan... mutta miten ihmeessä saatte pysymään sen pannan unton päässä? Tito alkoi heti piehtaroida maassa ja vedellä sitä tassuilla pois. kokeiltiin pari kertaa ja unohdettiin koko juttu. Ja olkapääkin on jo paremmassa kunnossa ;)
Kuonopannan käyttö oli alkuun melkoista taistelua mutta kun joka kerta kiellettiin kuonon kiehnaaminen maahan ja tassujen käyttö irrotuspuuhiin niin nyt kuonopannan käyttö jo sujuu.. Vaati kyllä aikaa ja kärsivällisyyttä :)
Lähetä kommentti