Perjantaina saimme niskaamme raekuuron. Olimme kävelyllä ihan omissa oloissamme, minä keskittyneenä nuuskutteluun ja Ponnari minuun kun ihan puun takaa kimppuumme hyökkäsi hurja raekuuro. Ihmettelin pää kallellani sadetta joka ei kastellut vaan hiukan pisteli. Yritin ottaa kiinni maasta pomppaavia rakeita ja koikkelehdin innoissani outojen pompuloiden perässä. Raekuuro on kyllä mukavampi kuin vesisade, en tykkää yhtään kun naamaan sataa ja koko ajan pitää päristellä ja ravistella itseään kuivaksi. USCH!
Perjantaina olin taas varsinainen apumies kun Ponnari imuroi. Sitä mukaan kun Ponnari heitteli lelujani koppaan pois imurin tieltä, minä kannoin leluja kopasta pois ja yritin saada imurista sekä Ponnarista leikkikaveria. Kumpikaan ei innostunut joten jouduin leikkimään yksikseni ja tekemään örisevälle possulle korvan amputoinnin. Doctor Unto for the rescue!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti