Laventelilullan ensimmäinen asukas oli Bullgrin's Hint Of Respect eli Unto, Untamo Unikamelinakin tunnettu brindle bullmastiffiuros, joka oli uskomattoman kekseliäs kultakimpale ja hurmuri, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Unton jälkeen tiluksille muutti rokkistara Skotlannin nummilta, Ardhub Lemmy Bee Toogood, kavereiden kesken Lemmy. Laskelmoiva, hurmaava ja älykäs mies jonka punaista rintaa koristi valkoinen L-kirjain. Hoitopoikasena täällä asui Ardhub Glenfiddich eli Angus eli Masa Pallopää. Hurmaava hölmö joka liikkui kuin rasvattu salama.
Nyt täällä huseeraa Bullgrin's Soul Animal eli Otso. Tunnetaan myös nimillä Herra Tiikerihai, Pikku-Piraija tai Piri-Ritari, riippuu päivästä ja kellonajasta mitä nimeä käytetään. Tarkkaavainen, reipas, rasavilli ja hurmaava brindle pakkaus joka on syntynyt bensaa suonissaan.

maanantai 5. lokakuuta 2009

Hämä hämä häkin uudet sanat

Untopunto Untsi
lähti lenkille.
Tuli sade rankka
Unton sisään vei.
Ponnari armas
kuivas koirasen
Untopunto Untsi
meni tirsoile.

Viikonloppuna satoi melkein tauotta. Tai ainakin paljon.
Lauantaina olikin kivaa kun meillä kävi hiukan kyläilijöitä. Aamupäivällä kun Ponnari oli töissä Parta ja minä saimme Tinon ja Zhenjan kaffelle. Z taisi hiukan arastella minua ja kokoani mutta yritin käyttäytyä. Alkusähläyksen jälkeen rauhoituinkin omalle patjalleni järsimään nahkaluuta ja annoin tyyppien kahvitella rauhassa.
Iltasella kylään tuli Ville. Yritin moneen otteeseen pussailla Villeä mutta en saanut juttuun vastakaikua. Ville yritti käyttää minua rahina mutta hei; ei pusuja, ei rahia :)
Jatkoin myös possun tohtorointia ja onnistuin saamaan kaverista ulos täytteitä sekä sen örinää aiheuttaneen putken. Olen melkein pätevä kirurgi :)
Iltalenkillä satoi vettä niin hurjasti, että suostuin juuri ja juuri kävelemään 10 metriä. Tuolla matkalla ravistelin itseäni kuivaksi joka toisella askeleella ja katsoin Ponnaria NIIN syyttävästi, että palasimme aika nopeasti kotiin. Ponnari jäi miettimään, joskos minulle pitäisi ostaa sydvesti, ettei naamani kastuisi. Tai hupullinen sadetakki.
Sunnuntaina olimme metsässä nuuskuttelulenkillä ja taisimme hiukan eksyä. Poikkesimme kävelytieltä metsään yhdestä kohtaa ja käppäilimme sopivan näköisiä polkuja. Ylitimme pari kaatunutta puuta, minä hiukan lennokkaammin kuin Ponnari, ja kääntyilimme minne sattuu. Tulimme ulos metsästä ja Ponnarin ilmeestä päätellen paikka ei ollut ollenkaan tuttu. Täytyy sanoa että ei uskoisi Ponnarin olleen partiossa, sen verran heikko on tuo suuntavaisto :)
Sukelsimme takaisin metsään ja hetken päästä tulimme tutulle hiekkaiselle kuopalle jossa pojat ajelevat mopoilla ja fillareilla. Kun olimme taas kartalla, pidimme pienen paussin jonka käytin tehokkaasti kepin paloitteluun. Hyvä reissu ja maukas keppi! Sade alkoi vasta loppumetreillä enkä onneksi kastunut pahasti. Partakin ajoitti iltalenkin sateiden väliin joten haa haa vaan sateelle :)

Ei kommentteja: