Tiistaina oli ohituskurssin toinen ja samalla viimeinen ryhmätunti. Ajoimme Naantaliin treffaamaan muita kurssilaisia ja ohittelemaan kauniisti. Kiersimme 3 korttelin kokoista neliötä, osa ryhmästä myötä- ja osa vastapäivään. Koiria tuli siis vastaan tasaisella tahdilla noin 10 minuutin välein. Periaatteena oli, että jokainen kohtaaminen sujuu hallitusti. Jos jompikumpi koirista temppuili, molemmat koirakot kääntyivät ja kohtasivat toisensa uudestaan niin monta kertaa että ohittaminen sujui. Ohitimme mallikkaasti monta koiraa, kunnes vastaamme tuli emäntäänsä johtava Belgianpaimenkoira. Tämän uroksen kohdalla ohitus ei sujunut ja koska omistaja ei hallitse koiraansa lainkaan, ohitusta ei myöskään jääty tahkoamaan. 2 seuraavaa ohitusta tuon räyhähengen jälkeen olivat hiukan heikkoja, mutta niitä hioimme niin että sujui. Seuraavaksi räyhääjän tullessa vastaan minä poika ennakoin ja kävelin tietyömaan aidan taakse ja parkkeerasin siihen istumaan. Aita oli hiukan kuin ruudukko ja sieltä minä kurkin ruutujen lomasta Belgin etenemistä. Kun räyhä oli mennyt ohi, hyppelin pois aidan takaa ja jatkoimme matkaa. Jossain vaiheessa kouluttaja otti omat koiransa mukaan ja laittoi koirat haukkumaan aina kurssilaisten mennessä ohi. Kun kuulin ensimmäisen haukahduksen, aloin merkkailla puita ja kuljeskella kaarrellen, nenä nurmikkoa viistäen. Osaan minä siis koiraa puhua ja kertoa vastaantulijoille ettei minulla ole mitään pahaa mielessä, haluaisin vaan mennä omiani haistellen ohi.
Ensi viikolla on viimeinen yksityistunti. Kouluttaja tulee meitsin reviirille koiriensa kanssa ja harjoitellaan hiukan ohittamista kotinurkilla. Tuo lienee tarpeen, meillä on aika kapeita kävelyteitä joita on pakko kulkea. Kapeat tiet yhdistettynä omaan reviiriin tarjoavat haastetta ohittamiseen, harjoittelu lienee siis paikallaan.
2 tuntia tiukkaa koulua teki tehtävänsä, kotona söin ja sitten kutsuikin jo unimaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti