Laventelilullan ensimmäinen asukas oli Bullgrin's Hint Of Respect eli Unto, Untamo Unikamelinakin tunnettu brindle bullmastiffiuros, joka oli uskomattoman kekseliäs kultakimpale ja hurmuri, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Unton jälkeen tiluksille muutti rokkistara Skotlannin nummilta, Ardhub Lemmy Bee Toogood, kavereiden kesken Lemmy. Laskelmoiva, hurmaava ja älykäs mies jonka punaista rintaa koristi valkoinen L-kirjain. Hoitopoikasena täällä asui Ardhub Glenfiddich eli Angus eli Masa Pallopää. Hurmaava hölmö joka liikkui kuin rasvattu salama.
Nyt täällä huseeraa Bullgrin's Soul Animal eli Otso. Tunnetaan myös nimillä Herra Tiikerihai, Pikku-Piraija tai Piri-Ritari, riippuu päivästä ja kellonajasta mitä nimeä käytetään. Tarkkaavainen, reipas, rasavilli ja hurmaava brindle pakkaus joka on syntynyt bensaa suonissaan.

perjantai 30. lokakuuta 2009

Kumpparimies

Heipä hei, täällä kumpparimies!
Torstaina Ponnari tuli töistä kotiin vasta puoli ysiltä. Tuollainen kotiintuloaika tarkoittaa sitä, että olin TAAS yksin kotona konaiset kuusi tuntia. Kun kuulin avaimen kääntyvän lukossa, menin innoissani Ponnaria vastaan lelu suussa. Vai oliko se sittenkään lelu? Eipä tainnut olla, suustani pilkisti Ponnarin keltainen kumisaapas. Kumisaappaat ovat ainoat kengät jotka löytyvät eteisen liukuovien takaa ja eihän se nyt vaadi paljonkaan hoksnokkaa että liukuovet saa auki. Kumisaappaat ovat ennenkin ottaneet hiukan hampaanjälkiä pintaansa, ehkä haluan, ettei muidenkaan jalat säily kuivina sateella.. Miksi Ponnarilla pitäisi muka olla kuivat jalat jos ei minullakaan ole? Nih! Askartelut olivat onneksi jääneet kumppareiden raahaamiseen pois kaapista ja muutamaan uuteen ilmastointireikään saappaissa :)
Ulkona oli huisin pimeää ja älyttömän kylmä, pian saa laittaa loimen niskaan ulkoillessa. Jokohan tänä talvena saan sellaisen Back On Trackin loimen? Sellaisesta on meinaan ollut hiukan puhetta.. Menimme rauhalliseen tahtiin iltalenkin, ohitimme yhden koiran nätisti ja harjoittelimme hiukan nätisti vasemmalla juoksemista. Ponnarin pitäisi ihan itse viedä minut kehään ensi kuussa kun Turussa on koiranäyttely. Tuomarina on sama nainen kuin erkkarissakin ja ko. täti ei oikein pitänyt riekkumaralloista. Taitaa olla huumorintajuton yksilö, kai sitä lapset muutaman loikan voivat ottaa vaikka näyttelykehässä ovatkin? Saa nähdä mitä daami minusta toisella kerralla tuumii, hiukan jäi risomaan kun sain siellä Paimelan erikoisnäyttelyssä EH:n enkä ERI:ä...
Tässä muuten meitsi aika tarkkaan vuosi sitten:

2 kommenttia:

Jenna kirjoitti...

Elä Unto sure sitä eh:ta..ne näyttelyt on välillä niin tuomaripeliä ja mekin saatiin erkkarista h, koska koira oli liian kevyt (lue:hoikka ja sporttinen). Vuosi sitten Darra oli Haapaniemellä rop ;)

Toissakesänä oli täällä Joensuussa kakspäivänen näyttely ja eka päivänä Darra oli roppi ja seuraavana päivänä sai sinisen nauhan :) kaikki mitä ekan päivän tuomari kehu Darrassa "haukkui" seuraavan päivän tuomari..samasessa näyttelyissä Turbo oli pu2 (pu1 oli junnu), mutta tuomari jätti cacibin jakamatta. Miksi antaa eri, jos ei kerta olekaan cacibin arvoinen?

Unknown kirjoitti...

Ei täällä onneksi tosissaan tuollaisia murehdita :) On kuitenkin paljon tärkeampiä asioita, vaikka se että luonne on hyvä ja häntä heiluu!