Askel askeleelta kohti aikuisten fiksua ja hillittyä käyttäytymistä. Hih, ei minusta aikuista tule vielä hetkeen eikä tarvitsekaan. Iloinen asenne ja keskivertoa villimpi luonne ovat osa minua ja siksi niin monet minusta tykkäävätkin :)
Kotona iltaruuan jälkeen Ponnari piilotteli nameja paikkoihin meitsin istuessa eteisessä. Kun sain luvan etsiä, menin nenä lattiaa viistäen piilolta toiselle ja imuroin herkut hetkessä suuhuni.
Kun Parta tuli kotiin, leikimme vetoleikkiä. Se on meidän poikien juttu, olemme tasaväkisempiä voiman suhteen. Jos vetäisin vetokapulaa Ponnarin kanssa, voittaisin joka kerta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti