Maanantaina Parta meni TAAS töihin aamuksi. Mihin ihmeeseen ovat kadonneet ne Parran nakkivarmat maanantaivapaat? Töiden jälkeen se rontti jäi työporukan kanssa vielä viininmaistajaisiin ja johonkin ihmeen hohtogolfaukseen. Ihme touhua No, onneksi Ponnari tuli töistä suoraan kotiin ja lähti meitsin kanssa metsään rämpimään. Olin hivenen suuruudenhullulla tuulella ja koitin raahata mukanani koko ajan vaan suurempia ja suurempia keppejä.
Viimeinen keppi laittoi hanttiin eikä liikkunut vaikka kuinka kiskoin, revin ja raastoin. Luovutin vasta kun Ponnari selvensi ettei se ollutkaan keppi, vaan kaatunut puu :)Jos risu on maassa pitkittäin, eikö sen muka silloin pitäisi olla otettavissa mukaan? Ohitimme muutaman koiran löysällä hihnalla ja yhden koiran hiukan huonommin. Vielä minusta tulee ihan sulava ohittaja, kunhan vaan muistaisin joka kerta ettei tarvitse yrittää tutustua siihen vastaantulijaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti