When the world seems to shine
Like you've had too much wine
That's amore
Eilen illalla kuu oli juurikin kuin Dean Martinin laulusta, iso ja pullea.
Nautiskelin illan pimeydestä ja viileydestä katsomalla kuutamoa ja nuuskimalla lähestyvän syksyn tuoksua. Meillä on meri niin lähellä, että näin elokuisina iltoina lähipellot peittyvät aavemaiseen usvaan. Se on villin näköistä!
Minulla on jonkun sorttinen uhma, sellainen kuin teineille nyt tulee. Koittelen rajoja ja teen metkuja enkä meinaa tulla luo kun kutsutaan. Olin Parran kanssa ulkona ja juoksentelin vapaana pellolla. Kun oli aika lähteä kotiin ja Parta vislasi minulle, olin kuin en kuulisi mitään. Pari kertaa vihellettyään Parta päätti lähteä kotiin ilman minua. Siitäkös minulle tuli kiire, kuka nyt haluaisi viettää yönsä ulkona kun kotona on pehmeä sohva? Tilanne on 1-0 Parran hyväksi :)
Muiden koirien ohittaminen on toinen hankala juttu. Maastoudun heti kun saan koiran näköpiiriini ja kun koira tulee lähemmäs, ryntään ihan viivana koiran luo. Paitsi että hihna katkaisee ryntäilyni ikävästi. Parta ja Ponnari koittavat vaan pitää päänsä kylminä ja kieltää aina kun teen moisia tempauksia. Jos vaikka tempuista päästäisiin joskus eroon.
Kodin sisustamisen suhteen on ollut hiljaista, olen ollut niin minimaalisen vähän yksin kotona. Autoin kyllä Minskiä mittaamaan verhoja ja Ponnaria ripustamaan samaiset verhot. Katsotaan mitä keksin kun Partakin palasi töihin ja saan olla edes hetken päivittäin yksin :)Ai niin, Pikkumies ei tosiaankaan säikähtänyt rodeoilua! Pikkumies on kehuskellut kavereilleen rodeoineensa tätinsä koiran pään päällä. Ja kuten Pikkumiehen äiti totesi, siihen ei moni pysty. Ei poika eikä koira :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti