Lähdin innoissani Parran kanssa ajelulle ja hakemaan Ponnaria töistä. Olin innoissani vielä silloinkin, kun pysähdyimme Mustin ja Mirrin pihalle. Innostuin entisestään kun tajusin pääseväni kauppaan sisälle. Ja sitten PAM! Innostus loppui kuin seinään kun näin, mitä myyjä kaivoi esille. Vaikka kuinka heittäydyin maahan ja kierin myyjän jaloissa, sain kuonopannan päähäni. Kävelimme sisällä kaupassa testataksemme pantaa ja ylen innokkaasti koitin pantaa kuonostani irrottaa. Aina kun tassuni lähestyi kuonoa, kajahti ilmoille terävä EI! Ei kai auta kuin alistua kohtaloonsa, kuonopannan kanssa kaupasta ainakin lähdettiin. Kaikkea ne keksivät taltuttaakseen eloisat ja virkeät pomppijat.
Pöh sanon minä!
Harjoittelimme hiukan kuonopannan kanssa kävelyä ja keksinkin koittaa pannan irrotusta huomaamattomasti. Möyrin pellolla ja muka ihan vaivihkaa kiehnäsin päätäni heinikkoon irrottaakseni tuon menoani haittaavan kahleen..
Ei onnistunut sekään, temppuni huomattiin ja estettiin. Äsch!
2 kommenttia:
Älä Unto välitä meillä on samanlainen ja Tarppa inhoaa sitä ihan yhtä syvästi edelleen :)
Mut on se omistajan näkökulmasta ihan mukava :o)
Voi pientä poikaraukkaa! Kamalan kurjasti tekivät! Ihan tahallansa estävät elämäniloiset purskahdukset...
Se on Unto vaan kestettävä :-)
Lähetä kommentti