Hurrikaanin jälkeen taas hiukan rauhallisempaa.
Ponnari järjesti minulle etsimisleikin ja nuuhkin menemään koko kodin läpi. Kaikki piilotetut namit löytyivät, vaikka osa olikin jemmattu tosi kimurantteihin koloihin. Etsimisen jälkeen kävimme puistossa katselemassa suihkulähdettä ja siinä samalla pääsin taas irtokarvasta eroon. Miten sitä karvaa voikin irrota niin paljon?
Ulkoilun jälkeen hotkaisin ruokani ja painuin ruokalevolle makuuhuoneeseen. Makkarissa on hyvä nukkua kun ikkuna on auki ja huone on tarpeeksi pimeä.
Tirsojen jälkeen olikin aika hiukan leikkiä, eilen oli vuorossa vetoleikki. Kun vetoleikkiin liitetään lelun heittämistä mahdollisimman kauas, hetsaannun taas ihan villiksi. Eilen oli käytössä samat rauhoittumisjutut kuin keskiviikkona, eli Ponnari komensi minut villeimmässä kohtaa istumaan / makaamaan, antoi minulle namin ja käveli pois paikalta. Rauhoittaahan se. Tosin ulkona tuota ei vielä ole koitettu.
Olimme illalla puistossa koko kolmikon voimin kun Parta kotiutui töistä ja hengailimme taas suihkulähteellä. Toinen takajalkani luiskahti veteen taiteillessani altaan reunalla, muun osan itsestäni sain sentään pidettyä kuivana. Sillä hetkellä. Ponnari komenteli minua eteen, sivulle ja viereen ja koska olen innokas tekemään juttuja palkkion toivossa, istahdin liian lähelle altaan reunaa. Onneksi tuo kasteli vain häntäni.
Ai niin, olen alkanut syödä luita lusikalla. Tai niin ainakin uskottelen Parralle ja Ponnarille. Miksi muuten sängystäni löytyisi luun alta lusikka?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti