Perjantaista on lyhyt matka sunnuntaihin

Perjantaina kävimme puistossa kiipeilemässä kallioilla ja huvitimme yhtä miestä oudoilla reittivalinnoillamme. Kiipeily oli hiukan haastavampaa kuin lumisen aikaan, märkä ja sammaleinen kallio on ilmeisen liukas pinta kengän alla. Nelivetoisella tassumoottorilla ei ollut ongelmia, Ponnari tarvitsi meitsiltä hiukan vetoapua pahimmissa paikoissa. Kiipeilyn jälkeen löhöilin sohvalla ja kuorsasin pää Ponnarin sylissä.

Lauantaina olin Ponnarin kanssa Puolalanpuistossa ja törmäsimme siellä Elliin. Elli on se musta labbistyttö jonka kanssa minulla oli teffit tässä hetki sitten. Elli ei ollut yhtään niin pelottava tällä kertaa, uskalsin jopa järsiä Ellin kanssa samaa keppiä!
Alkuillasta lähdimme Parran siskon, Minskin, luo kylään. Rappukäytävässä vetäisin Ponnarin nurin kun olin niin innoissani menossa Minskin luo. Ponnari vaan keskittyi (taas kerran)niinkin epäolennaiseen juttuun kuin tassujen pyyhkimiseen eikä tajunnut, että rappukäytävästä on tarkoitus mennä asuntoon sisään. Minskin luona riitti nuuskittavaa, siellä oli aiempana viikonloppuna kylässä Tanskandoggi ja Saksanpaimenkoira. Minskillä on paljon siistimpi parveke kuin meillä, parvekkeen etuseinä on lasia ja siitä näkee kadun tapahtumat vaikka lattialla maaten. Tahtoo sellaisen!
Illalla Parran kaveri Hemmo tuli meille kylään ja osasin tervehtiä melko kauniisti!
Sunnuntaina menimme Nakkilaan! Kun auto pysähtyi tutulle parkkipaikalle minulle tuli kamala kiire sisälle, vedin remmissä kuin höyryjuna nakin kuvat silmissä kiiluen. Ja huh, olihan Nakkilan emäntä ostanut minulle nakkeja! Nakkilan jälkeen kävimme koirapuistossa mutta siellä oli tyhmä ja uhoava Tanskandoggi, hiukan vajaan vuoden ikäinen uros, emmekä olleet puistossa kovinkaan pitkään.
Hyvä ja sosiaalinen viikonloppu, juuri sellainen mistä meitsi tykkää!