Turussa on muuten taas lunta. Viikonloppuna nähty keväinen ilma katosi kuin taikaiskusta maanantaina. En valita, lumi on kivaa! Varsinkin kun lumen pinta on kova ja tassujen alta kuluu rousk rousk! Lumen pinta ei ole kovin kestävä, se hajoaa tuhannen sirpaleiksi kevyen 47.7 kiloisen meitsin tassujen alla.
Eilen minulla oli treffit Janetskin kanssa ja vietimmekin muutaman herkän hetken sohvalla. Janetskin saa niin helposti kihertämään; hiukan kun kirputtaa kaulasta ja nuolaisee korvasta niin se on siinä!
Ponnarin kanssa harjoittelimme sivulle ja viereen harjoitusta, se sujuu jotenkin, mutta keskittymisen herpaannuttaa helposti pizzalaatikkoa kantava ohikulkija, toinen koira tai hyvä tuoksu maassa. Tai joskus minua ei vaan huvita kuunnella ja tuhtaan omiani nenä maassa kiinni enkä ole kuulevinani mitään. Meitsi nyt vaan on hiukan jästipää toisinaan.
Sain taas tuoreen jättiluun, SLURPS!
Ponnari yritti kyllä sahata luuta pienemmäksi mutta tietäähän sen, mitä siitä tulee kun yrittää käsipelillä sahata naudan reisiluuta. Ei mitään.
Onneksi saan pidettyä luun paikallaan vahvalla luolamiesotteellani, toinen etutassu luun alla ja toinen päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti