Satun ja Elian luo. Kuvassa ollaan levähdyspaikalla moottoritien varrella. Paitsi että en minä siellä levännyt vaan pissailin!
Automatkailu on meitsin juttu, on kivaa istua takapenkillä ja katsella muun maailman menoa. Katseleminen ei käy tylsäksi, vaihdan sujuvasti asentoa niin, että näen ulos kaikista ikkunoista. Kivointa on katsella etuikkunasta, etupenkkien välistä, ja samalla kuolastaa Parran ja Ponnarin olkapäille. Takaikkunasta on myös hyvät näkymät, onneksi minulle ei tule paha olo vaikka matkustan selkä menosuuntaan päin.
Elia oli aika pieni kaveri, annoin yhden pienen pusun Elialle ja siinähän kastui pojan koko naama! Elia olisi kiinnostanut minua enemmänkin mutta lähempi tutustuminen kiellettiin, olen kuulemma liian kohlopää enkä osaa varoa pikkuista. Saattaa pitää paikkaansa etten aina ihan hahmota voimiani tai kokoani..
Satu laittoi minulle teipit korviin ja teki minusta poron. Olen kuolaava ja häntää heiluttava city-poro, uusinta uutta lemmikkimaailmassa. Koska Ponnari kameransa kanssa ei anna armoa, tulette varmasti näkemään kuvia teipatuista korvistani. Huoh!
Kotiuduimme kyläreissulta puoli kuuden aikoihin ja ehdin levätä pari tuntia uudella sohvalla ennen kuin piti lähteä kouluun.
Koulussa harjoiteltiin varmoja käskyjä niin, että kun käsky annettiin, oli myös tapahduttava jotain eikä auttanut diipadaapailla ja lallattaa. Varmoja käskysanoja joita tottelen ovat istu, maahan ja paikka. Myös katsekontaktin otan kun joku sanoo nimeni ja tulen myös luo. Aika taitavaa, vai kuinka? Olen kuitenkin vasta 8 kuukauden ikäinen nassikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti