Laventelilullan ensimmäinen asukas oli Bullgrin's Hint Of Respect eli Unto, Untamo Unikamelinakin tunnettu brindle bullmastiffiuros, joka oli uskomattoman kekseliäs kultakimpale ja hurmuri, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Unton jälkeen tiluksille muutti rokkistara Skotlannin nummilta, Ardhub Lemmy Bee Toogood, kavereiden kesken Lemmy. Laskelmoiva, hurmaava ja älykäs mies jonka punaista rintaa koristi valkoinen L-kirjain. Hoitopoikasena täällä asui Ardhub Glenfiddich eli Angus eli Masa Pallopää. Hurmaava hölmö joka liikkui kuin rasvattu salama.
Nyt täällä huseeraa Bullgrin's Soul Animal eli Otso. Tunnetaan myös nimillä Herra Tiikerihai, Pikku-Piraija tai Piri-Ritari, riippuu päivästä ja kellonajasta mitä nimeä käytetään. Tarkkaavainen, reipas, rasavilli ja hurmaava brindle pakkaus joka on syntynyt bensaa suonissaan.

torstai 19. toukokuuta 2016

Treffeillä, tivolissa, töissä.

Huhtikuun lopulla tapasin uuden koirakaverin, Elsan.
Elsa oli tullut Espanjasta vai muutamaa päivää ennen treffejämme ja Elsa asuu Ponnarin kaverin, Sannan, luona. Tapasimme Kupittaan puistossa koska se oli puolueeton maaperä ja koska siellä on kiva ulkoilla. Käppäilimme puistossa ja tein tuttavuutta Elsan kanssa tyttöjen höpötellessä omiaan. Tulimme juttuun hyvin ja suuntasimmekin kohti koirapuistoa, jotta voisimme hiukan irrotella ilman hihnoja. Elsa on muuten aika paljon vikkelämpi jaloistaan kuin meitsi mutta kovasti koitin pysyä likan menossa mukana. Juoksimme hiekka pöllyten ja välillä otimme pienen lepohetken jatkaaksemme taas tuulispäinä menoa. Tuli päivän juoksut juostua yhdellä kertaa. Koirapuiston vieressä oli tivoli ja pois lähtiessä menimme tivolin läpi. Tiettykin siitä syystä että Ponnari halusi nähdä miten reagoin karuselliin, ihmispaljouteen, ilmapalloihin, ihan mihin vaan. Reagoin niin kuin ennenkin, en mitenkään. Ei kai sitä nyt joka asiasta niin tarvitse kiinnostua :) Tivolista kävelimme kaffelle puiston laitaan ja parkkeerasimme Elsan kanssa hetkeksi itsemme makuulle.
Puistosta lähdimme Ponnarin kanssa Ponnarin töihin, siellä olivat jo asukkaat kyselleet että koska se tiikeri vai oliko se kora, se koira-Otso, tulee kylään. Ihan ekaksi suuntasin keittiöön ja tungin pääni biojäteastiaan. Lounasaika tuli ja meni puistossa, mahassa alkoi jo kurnia ja Ponnari aina sanoo että omatoimisuus on hieno asia. Biojätteen jälkeen kävin alakerrassa ottamassa rapsuja vastaan ja sitten menimme yläkertaan katselemaan meininkiä. Ylhäällä kävin muutamassa huoneessa yksityiskäynnillä, hyppäsin yhteen sänkyyn, loikkasin sohvalle rapsutettavaksi ja olin oma valloittava itseni. Hassua on se, että vaikka olen aika viikari niin Ponnarin töissä olen tosi rauhallinen ja otan rapsut vastan rauhassa istuen, pussailen hillitysti häntä heiluen enkä juurikaan hötkyile. Ponnari oli taas tosi tosi TOSI ylpeä meitsistä.

Ei kommentteja: