Aamupäivä meni ihan normaalisti kunnes yhden pissareissun aikana alkoi tapahtua ja tapahtumille ei näkynytkään loppua ennen iltaa. Olin ihan rauhassa Ponnarin kanssa ulkona kun Ponnari alkoi huudella joillekin tyypeille jotain ja ne tyypit lähtivät tulemaan meitä kohti. Porukkaan kuului 2 normaalia ihmistä, 1 pikkuihminen, 1 koliseva häkki ja valtavan iso Saksanpaimenkoirauros. Ihmiset olivat Parran lapsuudenkaveri Sdu avovaimonsa Annen ja tyttärensä Jennin kanssa. Ja se jättimäinen koira oli Leo. Leon nähdessäni pysähdyin niille sijoilleni tarkkailemaan tilannetta ja sitten etenin rauhallisesti kohdetta päin. Leo ei ollut yhtään pelottava mutta kunnioitusta herättävä kyllä. Kiertelin ja kaartelin Leoa ulkona kuin kissa kuumaa puuroa ja houkuttelin jättiläistä ihan turhaan leikkimään kanssani. Menimme yhtä matkaa sisälle ja liimauduin Leon vanaveteen heti. Kyllä minä ihmisetkin tervehdin mutta kiinnostavin porukasta oli tiettykin se nelijalkainen. Leo ei sisälläkään välittänyt leikkiä meitsin kanssa vaikka tein kaikki mahdolliset temput ja haukahtelin ja loikin. Leluni ja kaikki puruluut kyllä kelpasivat ja niistä Leo teki aika tehokkaasti selvää. Kotona eivät kuulemma lelut eivätkä luut kiinnosta mutta kylässä kaikki maistuu paremmalta. Parta oli sitä mieltä että Leosta tulisi hyvä roolimalli kun jätti oli niin rauhallinen ja komensikin nätisti tällaista rasavilliä piraijaa. Sain muuten Leolaisilta ison lahjakassillisen pureskeltavia juttuja, luita ja sellaisia. Olikohan se vinkki että ihmisten näykkiminen pitäisi lopettaa? Toimintapäivän toinen osa myöhemmin, nyt pitää mennä, moi!
Meitsi ja Leo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti