Parran ja Ponnarin luo muutin 17.12. ja täällä sitä sitten ollaan ja tihulaisen töitä tehdään. Saattaa olla vähättelyä sanoa että olen kerkiäväinen kakara mutta menköön nyt. Uteliaisuutta, kekseliäisyyttä ja virtaa riittää, Parta ja Ponnari ovat ihan varmoja että meitsillä on oma piristejemma josta käyn napsimassa hiukan lisää pontta elämään.
Ekan viikon täällä vietin kaapissa, en nyt kirjaimellisesti mutta noin kuvainnollisesti. Toki meitsistä tiesi joukko ihmisiä mutta Parran ja Ponnarin perheille tulin kaapista ulos jouluaattona. Ryminällä :)
Muutto vauvakodista sujui ilman suurempaa draamaa, ei turhia vinkumisia eikä vitinöitä. Lunkilla otteella mennään. Heti muuttopäivänä, kotimatkan päätteeksi haimme auton kyytiin Janetskin joka ei kaivanne esittelyjä. Sitten ajoimme ostamaan meitsille pantaa ja hurmailin eläinkaupassa väkeä ihan staran elkein. Ostosten jälkeen heitimme Parran töihin ja sitten ajoimme Janetskilaan kahville ja täyttämään vatsaani. Melkoinen reissu näin pienelle sintille mutta onneksi olen hyvä nukkumaan missä vaan. Tulopäivän jälkeisenä aamuna kävin retkellä läheisen koulun parkkiksella ja tutustuin Ponnarin ystävään Opeen. Samalla reissulla hurmasin pari naista taas ohimennen ja meinasin päätyä joulukuvaelman uudeksi tähdeksi. Melkoista touhua. Sain Opelta tervetuliaislahjaksi ihanan nallen ja ylpeänä kannoin uuden lelun autoon. Kun olin asunut 2 päivää täällä, tänne tuli joukko Ponnarin kavereita kaffettelemaan ja ihailemaan tietty meitsiä. Sain hullun lailla kaikkia tervetuliaislahjoja ja huomiota ja Antero kutsui minut kylään tutustumaan koiraneiti Nelliin ja kissaherra Äijään.Visiitti suunnitteilla, jos rokotukset ottaisi ensin niin tuo hermoheikko Ponnari on rauhallisemmalla mielellä. Muu elämä meni aika lailla paikkoihin tutustuessa, vesisateessa ulkoillessa ja kaiken pureskelemisessa. Ponnari oli kotona 4 ekaa päivää ja Parta viidennen, ei siis tullut yksinäistä eikä tylsää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti