Ha-haa, ettepäs uskoneetkaan että täällä tapahtuisi mitään :)

Vuoden vaihtumisesta on selvitty eikä tehnyt tiukkaakaan. Katselin Ponnarin kanssa parvekkeella muutaman hetken raketteja alkuillasta ja sitten menin sänkyyni maate. Keskiyöllä, kun pauke oli pahimmillaan, kuorsasin menemään ja kun Ponnari tuli parvekkeelta sisälle, loikkasin Ponnarin viereen sohvalle ja jatkoin kuorsaamista. En ole siis tullut paukkuherkäksi vaikka ulkona välillä oudot äänet saavat meitsin loikkaamaan tai muuttavat meitsin kovin kovin tarkkaavaiseksi.

Vuosi alkoi mitä parhaiten, heti ekan päivän ekalla lenkillä löysin metsästä tennispallon! Ponnari ihmetteli miksi yks kaks singahdin lehtikasalle ja aloin ruopia kuin kaistapää mutta ymmärsi kyllä tempauksen nähtyään saaliini. Ylpeänä kannoin pallon kotiin ja vein aarteen sänkyyni. Pienestä se on tämä koira iloinen.

Metsässä on käyty muutamana päivänä nyt kun siellä on hiukan kuivempaa, oli ainakin 3 sateetonta päivää nääs :) Tosi outoa lenkkeillä tammikuussa kun nurmikot on vielä ihan vihreitä. Merkillistä meininkiä.

Ruuasta ja sen syömättömyydestä sellainen päivitys että Ponnari tajusi antaa ruokani paloina eikä soseena ja avot! Sinne humpsahti vihannekset ja lihat ja kalat. Meitsi taitaa olla Ponnarin tavoin tekstuurista nipottaja :) Nyt on ruoka maistunut vaikka vihannekset onkin olleet soseena, katsotaan miten reagoin kuin proteiinitkin palaavat mössöiksi. On kuulemma pakastimessa sen verran valmiita mössöjä että ne on syötävä pois. Kattellaan miten meitsin käy, alkaako uusi nälkälakko vai ahminko ruuan entiseen tyyliin..
Pläjäytetään loppuun vielä kuva syksyiseltä lenkiltä kun kuvassa on niin kivat värit eikä mallikaan näytä hölmömmältä!