Referaatti

Kun tuo kirjuri on joko tosi laiska tai muuten vaan aikaansaamaton niin jospa nyt koitettaisiin saada aikaan joku referaatti kuluneista viikoista. Huomautettakoon nyt että referointi ei kuulu Ponnarin vahvuuksiin mutta koitetaan.

Olin Parran kaverin, Saulin, luona yksi lauantai. Leikkikaverina oli labbispoika Oku. Päivän mittaan Parta sai muutaman videon joissa meno oli melkoisen villiä ja äänekästä. Ekat 4 tuntia painimme vaan menemään ja haukkumaan, sitten oli pakko ottaa pienet välilevot. Ja lepohetken jälkeen meno jatkui.. Aika pitkämielisiä nuo Okun porukat, en saanut sinnekään porttikieltoa :) Ja tosi hyvää palvelua muuten leikkipaikassa; Meitsi haettiin Parralta töistä ja palautettiin samaan paikkaan. Olin muuten aika väsynyt retken jälkeen ja kotona uni maistui.

 

Pari kertaa olen käynyt Ponnarin töissä viihdyttämässä ihmisiä ja ollut rapsuteltavana. Siellä käyttäydyin tosi reippaasti mutten yhtään hulinoiden ja saan kuulemma mennä mieluusti ihan koska vaan uudestaan. Enkä pissannut edes sisälle, aika hyvin suoriuduttu! Käyntien välillä ei ollut montaa viikkoa väliä mutta ihmiset miettivät onko Ponnari sotkenut ruokaani jotain Substralia kun kasvan ihan kohisemalla. No ei kyllä ole, ihan pelkkää nappulaa on ruokakupissa ollut.
Eläinlääkärillä olen ollut kahdesti ihan lyhyen ajan sisällä ja se se vasta hauska paikka on. Pöytä laskeutuu alas niin että siihen on helppo loikata ja sitten pöydän kyydissä pääsee yläilmoihin pussailemaan lääkäriä. Ekalla käynnillä lääkäriä huoletti josko mahdan säikähtää sitä pöytää mutta höpö höpö. Loikkasin reippaasti häntää heiluttaen pöydälle ja nuolaisin lekuria. Sain jonkun piikin niskanahkaan mutta en edes huomannut sitä, olin niin keskittynyt lääkärin antamaan namiin. Kovasti sain kehuja reippaudesta, kiiltävästä turkista, tarkkaavaisuudesta ja rauhallisuudesta. Tosin rauhallinen poistettiin lausunnosta kun pääsin takaisin maahan ja aloin tutkia lääkärin huonetta. Jos nyt yksi roskis kaatui ja tuoli meni päin seinää niin ei kai se vielä remuamista ole?
Toisella käynnillä oli melkein sama koreografia paitsi että pöytää ei tarvinnut laskea niin alas kuin ekalla käynnillä. Lääkäri hyppäytti meitsin pöydälle muutaman kerran, oli kuulemma kiva katsoa niin joustavasti ja nätisti hyppäävää koiraa. Kehuja ropisi taas ja lääkäri jää innolla odottamaan kuinka hieno poika minusta oikein tuleekaan. Mikäs tässä ollessa kun naiset kehuvat ja antavat nameja.
Kotona on harjoiteltu istumista, maahan menoa, jättämistä, irti päästämistä ja sitä, etten purisi ihmisiä. Välillä kun meno yltyy ihan vallattomaksi niin hampaat iskeytyvät ihan vahingossa ihmisiin ja kun tuloksena on reaktio, vallattomuus eskaloituu ja hullunmylly on valmis. Elettyjen viikkojen myötä itsehillintä on hiukan parantunut mutta aika usein Ponnari päästelee ärräpäitä kun naskalihampaat osuvat ihoon.

Kävin yhtenä päivänä Ponnarin kanssa leikkitreffeillä reilun vuoden ikäisen kääpiöpinserin luona. Oli siellä joku ihminenkin mutta meitsiä kiinnosti pinserityttö Rusalka paljon enemmän kuin se Ponnarin ystävä T. Rusalkan kanssa laitoimme hulinoiden sisällä ja ulkona monta tuntia, otimme pienet levot, söimme hyvin ja hulinoimme hiukan lisää. Paljastin sisäisen laulajani kun T alkoi soittaa pianoa ja pistin hiukan ulvoen melkein tahdissa.

Ystävänpäivänä Ponnari kävi vaikka missä ja meitsikin pääsi osallistumaan muutamaan rientoon. Parhaat kemut olivat Minskin luona, siellä kävimme juhlimassa Sannin 2-vuotissynttäreitä. Minski ja Nakkilan emäntä olivat leiponeet koirankeksejä ja muitakin herkkuja oli tarjolla. Itse synttärisankari on hiukan sitä mieltä että olen turhan innokas, äänekäs ja rasittava. Nyt kun sohva ei tarjoa enää turvapaikkaa Sannille, meitsi loikkaa sinne meinaan leikiten, oli Sannilla melko kova komentaminen. Mutta ei porttikieltoa sinnekään vaikka pissata lirauttelin lattialle.

Action day vol 2

Kun Leon jengi lähti, ovesta tupsahti sisään Viivi ja alkoi toimintapäivän toinen osa. Viivi olikin tuttu jo vauva-ajoilta ja Viivin luona asustaa meitsin komea iskä. Viivi toi mukanaan jonkun jättimäisen paketin joka paljastui häkiksi. Hei hei ritarilinna, tervetuloa vankila. Meitsiä ei paljon yksi häkki hetkauttanut, painelin majaani sisään ja tein oloni mukavaksi. Outoa oli vaan se, että yhden päivän aikana tänne muutti kaksi häkkiä.. Selitys on kylläkin ihan simppeli. Ekana tullut häkki on Unton peruja ja on ollut hiukan lainassa. Häkin luultiin kadonneen ja siksi piti ostaa uusi. Saldona siis kaksi häkkiä.
Ensin oli ihan rauhallista menoa, jotain leikkimistä ja kynsien leikkuuta. Tyypit jotain jutella pälättivät menemään mutta minä keskityin näykkimään Viiviä, makoilemaan sylissä ja olemaan oma ihastuttava itseni. Tämä meininki jatkui hetken ja sitten pakkauduimme autoon ja lähdimme retkelle. Parta pudotettiin matkalla johonkin rientoonsa ja meitsi jatkoi likkojen kanssa autoilua. Otin tirsat joten matkalla tuskin tapahtui ihmeitä ja auton pysähtyessä jonnekin huitin tuuttiin, olin virkeä, levännyt ja täynnä toimintatarmoa. Huitin tuutti oli Huhtalan tila ja heti pihalle oli katettu herkkubuffa: hevosen kakkaroita! Voi nam! Viivi oli ihan tylsä ja pisti herkuttelulle stopin mutta ehdin onneksi muutaman suupalan nautiskella. Pihalla oli aitaus ja aitauksessa hassun näköisiä tyyppejä, lampaita kuulemma. Ja joku niistä oli kuulemma pässi, vissiin se sarvekas yrmy. Haistelin ja pussasin lampaat ennen sisälle menoa ja salakavalasti nappasin matkaevääksi yhden sellaisen kielletyn kakkaran. Sisällä riemu pääsi valloilleen kun siellä oli meitsille leikkikaveri, Masa Pallopään komea poika Viljo. Siinä ei paljoa aikailtu, painimaan vaan. Viljo oli kärsivällinen ja hyvä painikaveri sekä kovin vieraanvarainen isäntä, sitä poikaa ei jaksanut tällaisen sintin kohellus paljoa stressata. Sisäpainien jälkeen lähdimme ulos tutustumaan taas astetta isompiin ötököihin eli hevosiin. Meitsiäpä ei jänskättänyt yhtään, menin reippaasti mutta rauhallisesti pilttuuseen, nuuskaisin hepan kaviota ja kun hepo laski päänsä alas, olimme hetken kuono turpaa vasten ja sitten söimmekin yhteistä heinätupsua. Muutama hämärä kuvakin reissusta on mutta kun siellä huitin metässä ei ole mitään katuvaloja tai muuta niin aika hämäräksi jäivät otokset. Onneksi pääsen kuulemma uudestaankin kylään, ei tullut porttikieltoa tähänkään kyläpaikkaan.
Kotimatkalla vedin taas pienet tirsat ja niinpä olinkin ihan virkeä ja touhukas apuri kun Ponnari petasi Viiville nukkumapaikkaa. Koska olisihan se nyt epäkohteliasta olla auttamatta ja osallistumatta. Eikö? Ja varmaan luulitte että moisen päivän jälkeen olisin ollut ihan zippi ja nukkunut yöni kuin tukki. No, väärin luulitte. Herätin Ponnarin neljältä aamulla nappaamalla naskalihampailla nenästä kiinni koska oli pissahätä. Ja riehuolo. Vedin kevyet kahden tunnin aamurallit ennen kuin maltoin taas mennä maate. Ponnari haluaisi kovasti tietää missä se meitsin piristejemma oikein on..

Action day vol 1

Tammikuun puolivälissä oli sellainen toimintapäivä että laiskempaa ihan hirvittäisi. Onneksi meitsi ei kuulu laiskureiden jengiin.
Aamupäivä meni ihan normaalisti kunnes yhden pissareissun aikana alkoi tapahtua ja tapahtumille ei näkynytkään loppua ennen iltaa. Olin ihan rauhassa Ponnarin kanssa ulkona kun Ponnari alkoi huudella joillekin tyypeille jotain ja ne tyypit lähtivät tulemaan meitä kohti. Porukkaan kuului 2 normaalia ihmistä, 1 pikkuihminen, 1 koliseva häkki ja valtavan iso Saksanpaimenkoirauros. Ihmiset olivat Parran lapsuudenkaveri Sdu avovaimonsa Annen ja tyttärensä Jennin kanssa. Ja se jättimäinen koira oli Leo. Leon nähdessäni pysähdyin niille sijoilleni tarkkailemaan tilannetta ja sitten etenin rauhallisesti kohdetta päin. Leo ei ollut yhtään pelottava mutta kunnioitusta herättävä kyllä. Kiertelin ja kaartelin Leoa ulkona kuin kissa kuumaa puuroa ja houkuttelin jättiläistä ihan turhaan leikkimään kanssani. Menimme yhtä matkaa sisälle ja liimauduin Leon vanaveteen heti. Kyllä minä ihmisetkin tervehdin mutta kiinnostavin porukasta oli tiettykin se nelijalkainen. Leo ei sisälläkään välittänyt leikkiä meitsin kanssa vaikka tein kaikki mahdolliset temput ja haukahtelin ja loikin. Leluni ja kaikki puruluut kyllä kelpasivat ja niistä Leo teki aika tehokkaasti selvää. Kotona eivät kuulemma lelut eivätkä luut kiinnosta mutta kylässä kaikki maistuu paremmalta. Parta oli sitä mieltä että Leosta tulisi hyvä roolimalli kun jätti oli niin rauhallinen ja komensikin nätisti tällaista rasavilliä piraijaa. Sain muuten Leolaisilta ison lahjakassillisen pureskeltavia juttuja, luita ja sellaisia. Olikohan se vinkki että ihmisten näykkiminen pitäisi lopettaa? Toimintapäivän toinen osa myöhemmin, nyt pitää mennä, moi!

Meitsi ja Leo