Laventelilullan ensimmäinen asukas oli Bullgrin's Hint Of Respect eli Unto, Untamo Unikamelinakin tunnettu brindle bullmastiffiuros, joka oli uskomattoman kekseliäs kultakimpale ja hurmuri, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Unton jälkeen tiluksille muutti rokkistara Skotlannin nummilta, Ardhub Lemmy Bee Toogood, kavereiden kesken Lemmy. Laskelmoiva, hurmaava ja älykäs mies jonka punaista rintaa koristi valkoinen L-kirjain. Hoitopoikasena täällä asui Ardhub Glenfiddich eli Angus eli Masa Pallopää. Hurmaava hölmö joka liikkui kuin rasvattu salama.
Nyt täällä huseeraa Bullgrin's Soul Animal eli Otso. Tunnetaan myös nimillä Herra Tiikerihai, Pikku-Piraija tai Piri-Ritari, riippuu päivästä ja kellonajasta mitä nimeä käytetään. Tarkkaavainen, reipas, rasavilli ja hurmaava brindle pakkaus joka on syntynyt bensaa suonissaan.

tiistai 31. joulukuuta 2013

Tervemenoa tämä vuosi

Phuuh, phuuh, PHUUUUH! 
On niin paksu kerros pölyä tämän blogin päällä että tarvittaisiin pieni pyörremyrsky puhkumaan pölyt pois...
Jonkinlainen tiivistelmä vuodesta pitäisi saada aikaan mutta kuka voi muistaa mitä kaikkea on tapahtunut? Olen piipahtanut hierojan luona tasaisesti joka toinen kuukausi että askel pysyisi kohtalaisen joustavana eikä suurempia jumeja pääsisi tulemaan. Toimii kyllä! Johtunee nivelrikosta kyynärissä, että käytän aktiivisemmin toista puolta kuin toista ja hierojalla kyllä huomaa kumpaa puolta käsitellään. Jumipuolen ollessa käsitellyssä yritän hiukan venkoilla ja nousta ylös, toisen puolen ollessa möyhennettävänä kuuluu komea kuorsaus. Uimassakin on käyty vaikkei Ponnari olekaan saanut aikaiseksi askarrella meitsille sitä luvattua uimamaisterin merkkiä. Uiminen on auttanut myös siihen, että menen ihan omatoimisesti luonnonveteenkin kahlaamaan, ennen en todellakaan lähtenyt sellaiseen hömpötykseen mukaan.
Tammikuussa meillä kävi mitä parhaimpia yövieraita meinaan Viivi oli meillä muutamaan otteeseen. Kerran Ailin kanssa ja toisen kerran mukana oli Ailin lisäksi Mauri. Ailia ei kiinnostanut meitsin puuhat ja kuhkaamiset lainkaan ja Maurin kanssa meitä ei päästetty painimaan. Jännää oli silti :)
Vappuna olin Herrasmiesten piknikillä Vartiovuorella ja nautiskelin sydämeni kyllyydestä. Paljon rapsuttavia käsiä ja höveli grillimestari takasivat pienelle koiralle kissanpäivät. Nam ja slurps!
Kesällä kävin Parran ja Ponnarin kanssa Paraisilla kalassa ja olinkin mitä parahin fisustaja. Napsin kaloja ämpäristä, kahlata loiskutin rannassa säikyttäen kalat pakoon ja sotkin Parran siimat. En välttämättä saa kutsua seuraavalle kalaretkelle.
Harrastin pariin otteeseen vuoden aikana omatoimista ruuan metsästystä ja vetäisin naamaani 30 kananmunaa pahveineen ja pääsiäisenä hampaisiini joutuivat narsissit. Onneksi jälkimmäisestä selvittiin säikähdyksellä eikä jouduttu lekurille. Juhannuksena annoin Parran, Janetskin ja Pulksin hoitaa juopottelun ja keskityin itse oksenteluun. Keskityinkin niin hyvin että juhannuspäivänä käytiin lääkärillä kun vesikään ei enää pysynyt sisällä ja naamani kapeni nestehukasta. Syytä olotilaan ei löytynyt mutta onneksi edes oireet saatiin kuriin ja nesteytys virkisti oloa kummasti.
Lokakuussa juhlittiin meitsin synttäreitä ja minusta tuli Parran ja Ponnarin ennätysikäinen bullmastiffi. Juhlimassa oli Nakkilan väki, Minski, Janetski ja meitsin kummitäti Ope. Lahjoja tuli kasapäin ja Nakkilan emäntä oli tehnyt meitsille taas komean kakun. Kyllä lellipennun kelpaa :)
Syksystä ja muka talvesta ei paljon muuta kerrottavaa kuin että vettä on saatu niskaan ihan huolella. Tuntuu että ainakin 2 kuukautta joka lenkillä on satanut, satanut ja vielä kerran satanut. Onneksi on sadetakki eikä tassutkaan ole tehty sokerista.
Viime viikolla olin Nakkilassa pari päivää hoidossa kun Ponnari järjesti Janetskille yllätysjuhlat. Juhlat olivat kuulemma paikallaan kun Janetskista tuli vanha kärttyne äm. Itse en huomannut mitään muutosta tai kärttyisyyttä Janetskissa kun kävimme tänään viemässä synttärilahjan, oikea synttäripäivä on näet tänään.
Olikos muuta? Juu, olen alkanut kronklaamaan ruuan kanssa. 3 vuotta söin ahneesti kaiken mitä sain ja sitten tuli stoppi. Ei kelpaa niin mikään. Kuulin huhun että sellaisesta kronklaamisesta on tultava loppu ja nyt saan ruokaa enää kerran päivässä. Parempi kai alkaa syömään kiltisti.
Siinä kai tärkeimmät. Ponnari on luvannut ottaa itseään niskasta kiinni kirjoittelun suhteen ja lupaus on, että ensi vuonna tänne tulee ainakin tuplasti tekstejä tähän vuoteen verrattuna :)
Toivottavasti kaikkien vuodesta 2014 tulee ihan huippu!
Lopuksi pieni kollaasi vuoden aikana otetuista kuvista. Se on heippa hei ensi vuoteen, meikä jatkaa nyt soffalla kuorsaamista!

3 kommenttia:

Rouva G kirjoitti...

Isot terveiset kummipojalle Floridan lämmöstä!!!

Riikka kirjoitti...

Jeeeeeeeee! sä teit sen !!!! mahtavaa lueskella teidän juttuja pitkästä aikaa :)
ensi viikolla tuun kurkkimaan uudelleen :)

Unto kirjoitti...

Täällä sitä ollaan taas, vuoden paussin jälkeen :)