Summa summarum

eli loppujen lopuksi. Se lienee oiva otsikko tekstille jonka pitäisi kiteyttää tammikuun tapahtumat täällä meillä.
Hmm, ainakin on tullut lunta ja sekös sopii kahdelle Skotille. Meitsi leikkii lumessa auraa ja työntää lunta sivuun päällä, Masa Pallopää tyytyy lähinnä syömään lunta ja kahlailemaan kinoksissa. Lumen syöntiinkin on erilaisia tapoja, meitsi nappaa suuhunsa mahdollisimman ison lohkareen ja järsii sitä samalla kun kävellään, Angus taas syö pintalunta suullisen kerrallaan. Paitsi jos olemme samaan aikaan ulkona. Yhteislenkillä Anguksenkin on pakko haukella lohkareita ja himoita tietysti juuri sitä meitsin nappaamaan möhkälettä.. Olemme kuin pahaiset kakarat, aina kateellisia siitä mitä toisella sattuu olemaan.
Mitäkös muuta tammikuusta sitten kertoisi.
Ai niin, Masa Pallopää kävi kääntymässä näyttelyssä Turussa. Masalla on kannustusjoukkoina Parta, Ponnari, Minski sekä Nakkilan Isäntä että Emäntä. Tukijoukoista huolimatta tulos oli varsin vaatimaton eli ErittäinHyvä. Näyttelyn jälkeen koko porukka kokoontui Nakkilaan herkuttelemaan ja meitsi se vaan oli yksin kotosalla. Niin epäreilua. Onneksi sain edes herkkuja tuliaisiksi. Näyttelypäivänä Ponnari juhli synttäreitään ja saikin näyttelyssä Viivin laumalta 2 emalista muumimukia joista Parta heti apusti itselleen sopivaksi sen missä on Haisuli :) Tanjan laumalta tuli herkkuja (joista meitsi yritti heti päästä osingoille) ja valoa pimeisiin iltoihin. Kyllä nuo koirakaverit ihmisineen ovat melkoisia mainioita ja ihania tyyppejä!
Parta ja Ponnari saivat yhden joululahjankin vielä tammikuussa ja melkoisen lahjan saivatkin. Minski oli teettänyt Unton kuvasta ihan hurjan ison canvas-taulun jota toimittaja ei ruuhkien takia saanut toimitettua jouluksi. Hyvää kannatti odottaa, taulu on aika WOW! Taulu on tehty yhdestä Ponnarin lempparikuvasta nimittäin tästä:


Meitsi on oppinut uuden tempunkin tammikuussa. Ihan itsekseni, kenenkään opettamatta. Osaan nykyään ottaa kiinni jos joku heittää meitsille jonkun herkun. Ennen vedin pääni aina sivuun ja noukin namin lattialta tai vaihtoehtoisesti annoin namin pudota päähäni, siitä lattialle ja sitä kautta sitten suuhun. Yhtenä päivänä Ponnari nakkasi siivun juustoa ilmaan ja melkein lensi pyrstölleen kun meikä otti ja nappasi lentävän juuston haltuunsa kesken ilmalennon. Testiksi ilmassa oli pian toinenkin siivu ja sen nappaaminen onnistui ihan yhtä mallikaasti. Epäuskoinen Ponnari testaa uutta kykyäni melkein päivittäin ja nyt kuulemma pikkuhiljaa jo uskoo, ettei koppaamiseni ole pelkkää sattumaa.
Ai niin, taidetaan mekin Anguksen kanssa saada potrettimme seinälle Unton taulun viereen. Ponnari sai nimittäin Minskiltä lahjakortin synttärilahjaksi ja lahjakortilla saisi hankittua pari isohkoa canvas-taulua.. Täytyykin laittaa tännekin esille ne kesällä Jenni Kaurilan ottamat kuvat, niissä olisi muutama tauluun sopiva otos : )
Tammikuussa on saattanut tapahtua muutakin mutta eipä juuri nyt muistu mielee. Katsotaan joskos helmikuussa olisi hiukan ahkerampi päivittäjä tällä blogilla.